Kanilaelämää

Kanilaelämä on lähtenyt hienosti käyntiin pupujen kanssa! Uudet kanikämpät ovat käytännössäkin todella kivat ja tuntuu niin mukavalta kun kaikki töpöset ovat taas sisällä.

Syksyn mittaan alkaa aina kyllästyttämään jo käydä pupuja ruokkimassa ulkosalla, kun pimeä tulee kokoajan aikaisemmin ja tyypilliseen tapaani tarjoan pupuille mm. tuoreruoan illalla. Nyt on taas jäänyt taakse otsalampun kanssa pitkin pihaa hiihtäminen kanihäkkien luona.. :)

Omenapuu on tyhjennyt omenoista, joten nyt on lehtien ja oksien syöttämisen vuoro pupuille. Kuvassa Lyyli nautiskelemassa syksyn herkusta.

Lyyli on todella herttainen pupuneiti. Se on niin kiltti ja kuinka se rakastaa, niiiiin rakastaa otsarapsutuksia. Mieheni mielestä Lyyli on mahtava siksi, kun sillä on tapana nuolla silityksen ohessa. Pusupupu :)

Paavo ja Miina näyttävät hyvin tyytyväisiltä uuteen asuntoonsa ja ovat ottaneet sisälle muuton hyvin. Joskus Miinalla on ollut tapana kaivaa pitkän aikaa "sisäistymisen" jälkeen, koska se on tottunut ulkohäkissä kaivamaan onkaloita. Nyt se on kuitenkin ollut hyvin tyytyväisen oloinen, eikä ole kaivellut häkissä puruja edestakaisin.

Vauhdikkaan riemukas se on kuten aina, etenkin ruoka-aikaan. Siistä syystä kuvassa näkyy vain Paavo ja oikeassa reunassa Miinan jalka - kuvaa ottaessani neiti kyllä oli Paavon vieressä..

Sitten tietysti kun on masu täynnä herkkuja, voikin käydä pötkölleen. Vaan yritä siinä nyt keskittyä ruokalepoon, kun eukko surraa ympärillä kameralla räpsien :)

 

Itse muun kanilan järjestely on yhä vaiheessa. Saa nähdä kuinka kauan tässä menee, että saa kokonaisuuden ikäänkuin valmiiksi. Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mennyt?