Ensi maanantain tienoilla on Lyylillä laskettu aika pienokaisilleen, jotka kovasti jo tuntuvat sen masussa ♥
Lyyli on tällä hetkellä vauvamasunsa kanssa kiukkuinen kuin herhiläinen. Elokuussa poisnukkunut Vuokko, eli Lyylin emo oli samanlainen pieni kiukkupussi kantaessaan poikasia. Onhan se kova työ kasvattaa pikkuisia masussaan, joten ihmekään kun vähän kiukuttaa.. ;)
Lyyli kuitenkin kaipaa kovasti otsarapsutuksia - silloin kun sattuu olemaan sillä tuulella. Pääasiassa se saa kuitenkin olla omassa rauhassaan, syödä mussuttaa ja kerätä voimia. Tässä pötkötellään huopatossut kohti taivasta:
Keräsin tänään kaneille kauranversoja, joita kasvaa kanien ulkoasumuksissa, kun kanit kesän mittaan onnistuvat pudotteleman kauranjyviä asumuksiinsa
Kauranversot sitkeästi kasvavat pitkälle syksyyn, välittämättä vaikka välillä pakkanenkin puraisisi. On siis mukavaa kun näin myöhään syksyllä saa keräillä versoja kaneille syötäväksi.
Kanilan keskellä on jakkara, jossa on tapanani istuskella pupujen ja kanojen kanssa seurustellessani. Jakkara tuppaa tosin olemaan kanienkin mielipaikka, jossa ne käyvät pötköttelemässä tai nököttämässä vapaana juoksennellessaan.
Tässä jakkaralla kököttää Ella, joka on saanut kunnon kasvupyrähdyksen ja alkanut muuttumaan rääpäleestä "ihan oikeaksi kaniksi" :)



Hih... muistaisin itsekin olleeni vähän "kärttyinen" poikia odotellessa ;) Toivottavasti Lyyli saa pian vauvat masustaan :))
VastaaPoistaMarru:
VastaaPoistaTäytyy odottavien äitien saadakin olla vähän kärttyisiä! :D