Maahanmuuttajia, messuilua ja pet-näyttelyiden uusia tuulia

Eräässä aikaisemmassa postauksessa tulin maininneeksi, että meille on saapumassa tulokkaita Ruotsinmaalta. Viikonloppuna se hetki sitten koitti, kun kasvattajaystävä toi kaksi odottamaani valkoista sinisilmäistä kääpiöluppalapsukaista armaasta naapurimaastamme. Kyseessä on sisarukset, joilla on tällä hetkellä ikää yhdeksän viikon verran.

Kummankin kanssa on luonnollisesti suunnitelmia kasvatuksessa, sillä valkoisen sinisilmäisen kääpiölupan geenipooli on tunnetusti Suomessa äärettömän suppea ja siksi pidän erisukuisia kaneja aina eräänlaisina kultakimpaleina - jollaisia puput toki ovat automaattisesti muutenkin.. ☺

Rikas ja terve geenipooli päätähtäimessään, tuo aina omanlaisensa haasteen sopivien yhdistelmien keksimiseen, jotta vielä melko keskeneräinen värimuunnos rodussaan ei menettäisi täysin tyypillistä rodunomaisuuttaan. Toisin sanoen, kun pyrkii tekemään perimältään rikkaita yhdistelmiä, ei välttämättä pysty tekemään sellaisia yhdistelmiä, joita tekisi mikäli tähtäimessä olisi ensisijaisesti rodun ulkoiset ominaisuudet. Toiveissani on toki aina mahdollisimman rodunomainen kääpiöluppa, mutta se ikään kuin jää sen tärkeämmän jalkoihin - terveen, rikkaan geenipoolin.

Vaan kasvatussuunnitelmista seuraavaan siirtyäkseni. Viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa lemmikkimessut - sekä samalla myös monet muut messut - ja niiden yhteydessä kahden yhdistyksen kaninäyttelyt: Suomen Lemmikkikanit ry:n pet-näyttelyt kumpanakin päivänä, sekä Suomen Kaniyhdistyksen ulkomuotonäyttely.

Pidän aina kovasti ihmisten kanssa seurustelusta, joten vietän mielelläni aikaa paijauspisteellä. Istuin lähes koko viikonlopun Suomen Lemmikikanit ry:n pisteellä paijauspupun kanssa, sekä lauantaina samassa puuhassa myös Kaniyhdistyksellä. Saku-pappa oli varsinainen paijauspötkö, nauttiessaan lukuisista silittelyistä lähes nukahtamiseen asti ☺

"Aijai.. lisää.. lisää.."

Mukanani oli myös toinen "pappa" eli Paavo, joka herätti kanssaihmisissä suurtakin hilpeyttä takatukallaan ja pyllyssä sojottavan karvareunuksen kanssa. Myös Paavo suhtautui silittelypisteellä olemiseen erittäin rennosti, vaikka toisin kuin erilaisia tapahtumia kokeneella Sakulla, oli tämä Paavolle ensimmäinen näin sosiaalinen tapahtuma.

Näyttelyissä meiltä oli ulkomuodon puolella kaksi ja petissä kaksi. Ulkomuodossa karvanvaihtoinen Julius sai 93 pistettä ja Juliuksen poika Riemuloikan Sokerimunkki jokseenkin odotetusti 90 pistettä - kyseessä on hyvin isokokoinen kääpiöluppa.

Petissä oli Saku-pappa ja Vilpuri, jotka kumpikin saivat 92,5 pistettä. Vilpuri oli sihteerin suosikki josta se sai kauniin keltaisen ruusukkeen, ja hymyilemään pisti Sakun yleiskunnon kohdalla mainittu "superpappa" mutta muuten emme kunniaa ja kultaa haalineet ☺

Lauantain pet-näyttelyn herkullisen houkuttelevaa palkintopöytää

Suomen Lemmikkikanit ry:n kouluttamilla tuomareilla on mielestäni hyvin hieno, uudenlainen suuntaus tuomaroinnin suhteen. Yleisesti ottaen pet-näyttelyissä on aina suosittu erittäin lyhyiksi leikattuja kynsiä, mutta yhdistys on halunnut tähän vallitsevaan tapaan muutosta ja päinvastoin mikäli kynnet on leikattu suonta hipomaan, siitä saattaakin saada noottia.

Toinen asia uusissa ja mielestäni hyvään suuntaan puhaltavissa tuulissa on tuomarien suhtautuminen kanien liialliseen puunaukseen ja pesuaineilla kuuraukseen, joka ei ole suotavaa. Yhdistyksen sydänasiana on hyvinvoiva ja hyvin hoidettu lemmikkikani, joten toiveissa on tietysti kani joka on siisti ja hyvin hoidettu ilman ahkeraa juuri ennen näyttelyä suoritettua puunausta, jonka voi havaita kanin joskus hyvinkin voimakkaasta saippuan tuoksusta. Tällaisia muutoksia sitä onkin kieltämättä kaivannut!

Kaikki kanit kanilassa & tulevan odotusta!

Meidän niin sanottu "seitsemän kopla" on asustellut vielä ulkosalla omassa aitauksessaan, mutta nyt viikonloppuna päätin siirtää jengin sisätiloihin. Olen pitänyt jengiä mielelläni ulkosalla mahdollisimman pitkään, koska ulkoaitaus on niin tilava ja siellä on monipäisen jengin hyvä mennä töpöttää. Tilassa on myös toki mm. isohko mökki.

Vaan lauantaina oli aika laittaa taas sisäkämppä kuosiin ja siirtää koplakin sinne. Jaksaa aina hymyilyttää, kuinka siistiltä näyttääkään juuri siivomaisen jälkeen, mutta pari tuntia eteenpäin niin kaikki paikat on jo myllätty ja papanaa ammuttu ympäriinsä.. ☺

Ylläolevassa kuvassa näkyy osittain jengin sisäkämppää. Taustalla näkyy samassa kuvassa sekä kanojen asuntoa, että kanien ns. yksiöitäkin. Sekä näiden väliin jäävää käytävää, eli avointa tilaa jossa kanit jaloittelevat.

Monista eläintarvikeliikkeistä saa niin sanottuja metallisia heinäpalloja, joihin voi kaneille laittaa aktiviteetiksi heinää sisälle. Itse olen tykännyt myös erilaisista ulkolinnuille tarkoitetuista häkkyröistä ja väkkyröistä, jollaisia löytyy monista kaupoista ja monenlaisia.

Yleensä laitan näihin telineisiin kaneille tuoreruokaa, jotta ne saavat hieman tekemistä ruokia kaivellessaan, mutta eilen tuli jengin karsinaan laitettua talipallotelineeseen ihan heinää.

 

Kahden viikon päästä on Helsingin Messukeskuksessa lemmikkimessut, jossa on monien muiden tapahtumien lisäksi myös kaninäyttelyt. Olen lähdössä paikanpäälle muutaman jänösen kanssa ja näyttelyn ja messuilla kiertämisen lisäksi tulen viettäneeksi aikaa kanien silittelypisteellä.

 

Pidän aina kovasti silittelypisteellä olemisesta kanien kanssa, koska on mukava nähdä lapsia ja aikuisia, jotka ovat usein äärimmäisen onnellisia päästessään silittämään pupua. Se ilo on niin käsin kosketeltavaa, että siinä mielellään aikaa viettää jonkun seurallisen pupun kanssa. Mukaani lähtee parikin pupua, jotka ovat potentiaalisia paijauspupuja ☺

 

Helmikuussa KodinTerrassa kaneja esittelemässä: mukana olivat Saku, Fiona ja Ella

 

Vastikään oli myös Pirkanmaan Nakertajat ry:n syyskokous. Jatkan itse hallituksessa ensi vuonnakin ja mukaan tuli myös kaksi uutta ihmistä - äärettömän mukavaa saada uusia innokkaita toimijoita yhdistyksen riveihin! Ensi vuoden ensimmäinen näyttely järjestetään 23.1. Viialassa.

 

Ja ettei jutunjuuret tähän loppuisi, niin kerrottakoon uutinen!

 

Asia, jonka olen jo muutaman viikon tiennyt ja laskenut tähän päiviä: kahden viikon päästä, eli samaisena viikonloppuna kun järjestetään lemmikkimessut, saapuu meille Ruotsista kaksi uutta kania. Mitäpäs muutakaan kuin valkoisia sinisilmäisiä kääpiöluppia. Kyseessä kaksi poikasta, sisko ja veli.

 

Kotona olevien kanieni määrä hyppiikin sitten noin 15 töpön tietämillä, mikä on jo ihan ylärajalla suhteutettuna siihen, mitä pidän itselleni sopivana. Kaikkien kanien kun tahtoo pääsevän säännöllisesti hyppelehtimään vapaanakin, niin kun vuorokaudessa on 24 tuntia, ei hyppelyitä riitä mikäli kaneja on paljon. Nyt sitten "pupuraja" kiinni ☺

 

Välillä olen tullut myös miettineeksi, että kuinkahan kauan Miina vielä täällä ilonamme pompottaa, sillä siinä on selvästi alkanut ikä hiljalleen näkymään. Se on jo hieman hajamielisemmän oloinen kuin nuorempana ja nukkuu huomattavasti sikeämmin.

 

 

Miina on ensimmäinen valkoinen sinisilmäinen kanini ja pienessä pehmeässä pippurisuudessaan todella tärkeä, joten niin kovasti sille vielä toivoisin paljon terveitä pupunpäiviä. Luopuminen Miinasta tulee olemaan todella rankkaa, kun se aika koittaa.

Pupuja näyttelyssä, pupuja syntymäpäivillä

Tämä on ollut melkoisen pupumainen viikonloppu. Eilen olin piiitkästä aikaa aikaa pupu- ja jyrsijänäyttelyssä, kun Pirkanmaan Nakertajat järjesti kevätnäyttelyn.

Alunperin ilmoitin mukaan kolme pupua: Ella, Martta ja Fiona. Kuitenkin viikko ennen näyttelyä Ella aloitti karvanvaihtoa ja lopulta se muistuttikin lähinnä auton alle liiskantunutta oravaa, joten road kill-kaniini sai jäädä kotiin.

Fiona oli baby-luokassa ensimmäisessä näyttelyssään ja sai 92,5 pistettä. Martta puolestaan sai 96 pistettä, kunniamaininnan turkista ja oli sekä luokkavoittaja, että näyttelyvoittaja. Tänään nappasin sateen ja ukkosen välissä neitosesta kuvankin:

Fiona söpöili koko pörröisellä olemuksellaan ja sai monia ihailijoita päivän aikana. Välillä se nökötti seuranani infopisteellä. Kuinka osaakin olla söötti, kuinka ihmeessä?



Kuva: Linda A.

Perjantaina puolestaan oli hieman erilaista ohjelmaa, kun vierailin muutaman pupun kanssa lasten syntymäpäiväjuhlissa. Mukanani lapsia ilostuttamassa olivat Saku, Fiona ja Ella.

Pupuja on aikaisemmin kyselty vierailemaan mm. eläinkaupassa, päiväkodissa ja eläinpihalla, mutta nyt ensimmäistä kertaa syntymäpäiväjuhlissa. Siellä oli oikein mukavaa, puput saivat runsain mitoin silityksiä, sylityksiä ja voikukkaa syötäväkseen monipäiseltä lapsikatraalta :)

Päivänsankari, Fiona ja iloisia
pupunsilittäjiä siellä täällä ☺

 

Kuva syntymäpäiviltä Marko K.