Kaikki kanit kanilassa & tulevan odotusta!

Meidän niin sanottu "seitsemän kopla" on asustellut vielä ulkosalla omassa aitauksessaan, mutta nyt viikonloppuna päätin siirtää jengin sisätiloihin. Olen pitänyt jengiä mielelläni ulkosalla mahdollisimman pitkään, koska ulkoaitaus on niin tilava ja siellä on monipäisen jengin hyvä mennä töpöttää. Tilassa on myös toki mm. isohko mökki.

Vaan lauantaina oli aika laittaa taas sisäkämppä kuosiin ja siirtää koplakin sinne. Jaksaa aina hymyilyttää, kuinka siistiltä näyttääkään juuri siivomaisen jälkeen, mutta pari tuntia eteenpäin niin kaikki paikat on jo myllätty ja papanaa ammuttu ympäriinsä.. ☺

Ylläolevassa kuvassa näkyy osittain jengin sisäkämppää. Taustalla näkyy samassa kuvassa sekä kanojen asuntoa, että kanien ns. yksiöitäkin. Sekä näiden väliin jäävää käytävää, eli avointa tilaa jossa kanit jaloittelevat.

Monista eläintarvikeliikkeistä saa niin sanottuja metallisia heinäpalloja, joihin voi kaneille laittaa aktiviteetiksi heinää sisälle. Itse olen tykännyt myös erilaisista ulkolinnuille tarkoitetuista häkkyröistä ja väkkyröistä, jollaisia löytyy monista kaupoista ja monenlaisia.

Yleensä laitan näihin telineisiin kaneille tuoreruokaa, jotta ne saavat hieman tekemistä ruokia kaivellessaan, mutta eilen tuli jengin karsinaan laitettua talipallotelineeseen ihan heinää.

 

Kahden viikon päästä on Helsingin Messukeskuksessa lemmikkimessut, jossa on monien muiden tapahtumien lisäksi myös kaninäyttelyt. Olen lähdössä paikanpäälle muutaman jänösen kanssa ja näyttelyn ja messuilla kiertämisen lisäksi tulen viettäneeksi aikaa kanien silittelypisteellä.

 

Pidän aina kovasti silittelypisteellä olemisesta kanien kanssa, koska on mukava nähdä lapsia ja aikuisia, jotka ovat usein äärimmäisen onnellisia päästessään silittämään pupua. Se ilo on niin käsin kosketeltavaa, että siinä mielellään aikaa viettää jonkun seurallisen pupun kanssa. Mukaani lähtee parikin pupua, jotka ovat potentiaalisia paijauspupuja ☺

 

Helmikuussa KodinTerrassa kaneja esittelemässä: mukana olivat Saku, Fiona ja Ella

 

Vastikään oli myös Pirkanmaan Nakertajat ry:n syyskokous. Jatkan itse hallituksessa ensi vuonnakin ja mukaan tuli myös kaksi uutta ihmistä - äärettömän mukavaa saada uusia innokkaita toimijoita yhdistyksen riveihin! Ensi vuoden ensimmäinen näyttely järjestetään 23.1. Viialassa.

 

Ja ettei jutunjuuret tähän loppuisi, niin kerrottakoon uutinen!

 

Asia, jonka olen jo muutaman viikon tiennyt ja laskenut tähän päiviä: kahden viikon päästä, eli samaisena viikonloppuna kun järjestetään lemmikkimessut, saapuu meille Ruotsista kaksi uutta kania. Mitäpäs muutakaan kuin valkoisia sinisilmäisiä kääpiöluppia. Kyseessä kaksi poikasta, sisko ja veli.

 

Kotona olevien kanieni määrä hyppiikin sitten noin 15 töpön tietämillä, mikä on jo ihan ylärajalla suhteutettuna siihen, mitä pidän itselleni sopivana. Kaikkien kanien kun tahtoo pääsevän säännöllisesti hyppelehtimään vapaanakin, niin kun vuorokaudessa on 24 tuntia, ei hyppelyitä riitä mikäli kaneja on paljon. Nyt sitten "pupuraja" kiinni ☺

 

Välillä olen tullut myös miettineeksi, että kuinkahan kauan Miina vielä täällä ilonamme pompottaa, sillä siinä on selvästi alkanut ikä hiljalleen näkymään. Se on jo hieman hajamielisemmän oloinen kuin nuorempana ja nukkuu huomattavasti sikeämmin.

 

 

Miina on ensimmäinen valkoinen sinisilmäinen kanini ja pienessä pehmeässä pippurisuudessaan todella tärkeä, joten niin kovasti sille vielä toivoisin paljon terveitä pupunpäiviä. Luopuminen Miinasta tulee olemaan todella rankkaa, kun se aika koittaa.

Kanilaelämää

Kanilaelämä on lähtenyt hienosti käyntiin pupujen kanssa! Uudet kanikämpät ovat käytännössäkin todella kivat ja tuntuu niin mukavalta kun kaikki töpöset ovat taas sisällä.

Syksyn mittaan alkaa aina kyllästyttämään jo käydä pupuja ruokkimassa ulkosalla, kun pimeä tulee kokoajan aikaisemmin ja tyypilliseen tapaani tarjoan pupuille mm. tuoreruoan illalla. Nyt on taas jäänyt taakse otsalampun kanssa pitkin pihaa hiihtäminen kanihäkkien luona.. :)

Omenapuu on tyhjennyt omenoista, joten nyt on lehtien ja oksien syöttämisen vuoro pupuille. Kuvassa Lyyli nautiskelemassa syksyn herkusta.

Lyyli on todella herttainen pupuneiti. Se on niin kiltti ja kuinka se rakastaa, niiiiin rakastaa otsarapsutuksia. Mieheni mielestä Lyyli on mahtava siksi, kun sillä on tapana nuolla silityksen ohessa. Pusupupu :)

Paavo ja Miina näyttävät hyvin tyytyväisiltä uuteen asuntoonsa ja ovat ottaneet sisälle muuton hyvin. Joskus Miinalla on ollut tapana kaivaa pitkän aikaa "sisäistymisen" jälkeen, koska se on tottunut ulkohäkissä kaivamaan onkaloita. Nyt se on kuitenkin ollut hyvin tyytyväisen oloinen, eikä ole kaivellut häkissä puruja edestakaisin.

Vauhdikkaan riemukas se on kuten aina, etenkin ruoka-aikaan. Siistä syystä kuvassa näkyy vain Paavo ja oikeassa reunassa Miinan jalka - kuvaa ottaessani neiti kyllä oli Paavon vieressä..

Sitten tietysti kun on masu täynnä herkkuja, voikin käydä pötkölleen. Vaan yritä siinä nyt keskittyä ruokalepoon, kun eukko surraa ympärillä kameralla räpsien :)

 

Itse muun kanilan järjestely on yhä vaiheessa. Saa nähdä kuinka kauan tässä menee, että saa kokonaisuuden ikäänkuin valmiiksi. Hiljaa hyvä tulee, eikös se niin mennyt?

 

Tyttöduo & kanilajuttua

Täällä sitä mennään ja eletään, Vuokon, poikasten ja Reinon menehdyttyä kaikkien samalla viikolla.

Tämä postaus alkaa suloisesti Ellan kuvilla. Neiti on hauskan pikkuinen, vaikka se on parissa viikossa sentään jo hieman saanut kokoa lisää :)

Ella on ihanan kiltti ja utelias. Yritän sitä paljon sylitelläkin, että se pysyisi kivana käsitellä - etenkin kun murrosikään tultuaan sillä voi olla jo kokoa ja voimaa hieman enemmän :)

Luulisi sillä vauhdilla, millä ruoka appoaa tuohon pikkuiseen valkoiseen isokorvaiseen varteen, kokoakin tulevan lisää.

Olen jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni, että kenen kanssa laittaisin Ellan asumaan. En yhä ole päättänyt, haluanko kastroida Verneriä, joten olen ajatellut kokeilla totuttaa Ellaa Marttaan, joka jäi nyt yksinkin Reinon muutettua vihreämmille porkkanamaille.

Keskiviikkona Ella & Martta ulkoilivat monia tunteja yhdessä samassa nurmikkoaitauksessa, puputtamassa tuoretta ruohoa.

Tytöt tulivat pääasiassa ihan hyvin toimeen, keskittyivät syömään. Toivotaan, että tytöistä saisi parin, tykkään pitää pupuja mieluiten pareittain.

Martta on päässyt hieman pullistumaan.. 

Ja kas! Pian blogiin tulee juttua kanilastakin, kun se saadaan hiottua valmiiksi ja ns. talvikuntoon. Sinne on rakennettu uudet kanihäkit, joista tykkään kovasti!

Vielä on suunnitteilla työtilani, eli pöytä ja säilytystilaa. Säilytystilaa on aina liian vähän, joten tavaroita kummasti kertyy pieniin pyörremyrskyn jälkimaininkeja muistuttaviin kasoihin pitkin nurkkia... :)

On kuitenkin kiva ottaa talvi vastaan nyt, kun tietää pupujen saavan muuttaa aivan uusiin asuntoihin. Mutta niistä siis lisää juttua ja varmasti myös kuviakin myöhemmin!

Untuvaista

Meillä on tällä hetkellä yksi ainokainen pieni pupuvauva, jolla on ikää tänään seitsemän vuorokautta. Martta sai risteytyspesueensa perjantaina 28.9 mutta tätä yhtä lukuunottamatta syntyivät kaikki kuolleena.

Martta on pitänyt ainokaisestaan lapsesta erittäin hyvää huolta. Sillä on mitä mahtavin karvapesä lämmittämässä ja masu on kokoajan pulleana maidosta. Martta päätti esitelläkin taitojaan hyvänä äiskänä:

Juhuu, lapseni missä olet tuon kaiken untuvaisen keskellä?

Täytyy siirtää näitä untuvaisia sivuun, että löytäisi sen lapsen täältä...

Ja naps vain! Lapsi on tississä kiinni, musta pieni jalka sieltä masun alta vähän vilkkuu.. :)

Kanimme ovat siirtyneet ulkoa sisätiloihin, lukuunottamatta Sylviä joka vielä asuu omassa kämpässä kanilan edessä. Kesällä oli tarkoitus maalata kanilan ruma lattia, mutta kuinka ollakaan ei tullut tehtyä. Jospa siis taas siirrän suunnitelman ensi kesälle.. :)


Vuokko ja Malla iltapalalla

Tyttöjen asumusta. Punainen tuoli on neitien mieluinen lepopaikka :)

Kanilassa pöydän yläpuolella oleva seinä värittyy erilaisista kanikorteista, joita saan postcrossing-harrastukseni kautta maailmalta. Pöydällä olisi nytkin pino niitä odottamassa seinälle kiinnittämistä.

Meillä on myös vieraita! Hoitolapset Kerttu ja Väinö ovat hoidossa reilun viikon verran. Tämä pariskunta on jo tuttu, sillä ne ovat meillä jo neljättä kertaa hoidossa, ellen väärin muista :)