Pötkö

Ensi maanantain tienoilla on Lyylillä laskettu aika pienokaisilleen, jotka kovasti jo tuntuvat sen masussa ♥

Lyyli on tällä hetkellä vauvamasunsa kanssa kiukkuinen kuin herhiläinen. Elokuussa poisnukkunut Vuokko, eli Lyylin emo oli samanlainen pieni kiukkupussi kantaessaan poikasia. Onhan se kova työ kasvattaa pikkuisia masussaan, joten ihmekään kun vähän kiukuttaa.. ;)

Lyyli kuitenkin kaipaa kovasti otsarapsutuksia - silloin kun sattuu olemaan sillä tuulella. Pääasiassa se saa kuitenkin olla omassa rauhassaan, syödä mussuttaa ja kerätä voimia. Tässä pötkötellään huopatossut kohti taivasta:

Keräsin tänään kaneille kauranversoja, joita kasvaa kanien ulkoasumuksissa, kun kanit kesän mittaan onnistuvat pudotteleman kauranjyviä asumuksiinsa

Kauranversot sitkeästi kasvavat pitkälle syksyyn, välittämättä vaikka välillä pakkanenkin puraisisi. On siis mukavaa kun näin myöhään syksyllä saa keräillä versoja kaneille syötäväksi.

Kanilan keskellä on jakkara, jossa on tapanani istuskella pupujen ja kanojen kanssa seurustellessani. Jakkara tuppaa tosin olemaan kanienkin mielipaikka, jossa ne käyvät pötköttelemässä tai nököttämässä vapaana juoksennellessaan.

Tässä jakkaralla kököttää Ella, joka on saanut kunnon kasvupyrähdyksen ja alkanut muuttumaan rääpäleestä "ihan oikeaksi kaniksi" :)

Omenaholistit

Tällä hetkellä myydään ilmeisesti kaupassa äärimmäisen hyviä omenoita, koska lähes kaikki kanit ovat aivan höpsönä niihin. Joukossamme on aina ollut pupuja, jotka eivät omenasta välitä kovin paljon, mutta nyt saa suorastaan varoa sormiaan kun omenaa tarjoaa!

Martta osaa nauttia elämän herkullisista antimista ja antautuu täysillä tarjottaviin herkkuruokiin, kuten nyt siis mehukkaisiin omenoihin. Maiskis, läiskis, nassuti, nassuti...

Keskiviikkona takaisin tänne kasvatuskotiin saapunut Riemuloikan Kaahaava Kastemato on aivan ihana, ihana pikkupupu. Se on myös todella, todella reipas! Poika ei minulle jää asumaan, vaan on löytänyt jo uuden oman kotinsa, johon muuttaa ensi kuussa. Tässä pikkumies ja omena:

Suklaapupu Verneri on myös aina erittäin kovasti tuoreruoan kimpussa heti kun sellainen saapuu. Se suorastaan lennähtää hyppyrotan tavoin sinne, mihin näkee ruoan putoavan ja käy sen kimppuun yhtä ahnaasti kuin riutunut sittisontiainen lämpöiseen lantakasaan. 

Tässä kuvassa, jota katsomalla mieleeni muuten väkisinkin putkahtaa kuva mangustista, kuitenkin tasapainoillaan hyvinkin maltillisesti omenan kimpussa:

Toinen tällä viikolla kotiin palannut kasvatti, Riemuloikan Lälläri Lätsä on alkanut kotiutumaan - ja sehän on hyvin suotavaa, koska Lätsä jää tänne meille asumaan :)

Lätsä asustelee tällä hetkellä karsinassa, jossa on tilaa hyppelehtiä. Naapurikämpässä asuu Martta, jota Lätsä katselee välillä suuren hämmennyksen ja ihailun vallassa - nainen! Ihan oikea nainen! Ja omenakin pojalle maistuu ♥