Kummankin kanssa on luonnollisesti suunnitelmia kasvatuksessa, sillä valkoisen sinisilmäisen kääpiölupan geenipooli on tunnetusti Suomessa äärettömän suppea ja siksi pidän erisukuisia kaneja aina eräänlaisina kultakimpaleina - jollaisia puput toki ovat automaattisesti muutenkin.. ☺
Rikas ja terve geenipooli päätähtäimessään, tuo aina omanlaisensa haasteen sopivien yhdistelmien keksimiseen, jotta vielä melko keskeneräinen värimuunnos rodussaan ei menettäisi täysin tyypillistä rodunomaisuuttaan. Toisin sanoen, kun pyrkii tekemään perimältään rikkaita yhdistelmiä, ei välttämättä pysty tekemään sellaisia yhdistelmiä, joita tekisi mikäli tähtäimessä olisi ensisijaisesti rodun ulkoiset ominaisuudet. Toiveissani on toki aina mahdollisimman rodunomainen kääpiöluppa, mutta se ikään kuin jää sen tärkeämmän jalkoihin - terveen, rikkaan geenipoolin.
Vaan kasvatussuunnitelmista seuraavaan siirtyäkseni. Viikonloppuna oli Helsingin messukeskuksessa lemmikkimessut - sekä samalla myös monet muut messut - ja niiden yhteydessä kahden yhdistyksen kaninäyttelyt: Suomen Lemmikkikanit ry:n pet-näyttelyt kumpanakin päivänä, sekä Suomen Kaniyhdistyksen ulkomuotonäyttely.
Pidän aina kovasti ihmisten kanssa seurustelusta, joten vietän mielelläni aikaa paijauspisteellä. Istuin lähes koko viikonlopun Suomen Lemmikikanit ry:n pisteellä paijauspupun kanssa, sekä lauantaina samassa puuhassa myös Kaniyhdistyksellä. Saku-pappa oli varsinainen paijauspötkö, nauttiessaan lukuisista silittelyistä lähes nukahtamiseen asti ☺
 |
| "Aijai.. lisää.. lisää.." |
Mukanani oli myös toinen "pappa" eli Paavo, joka herätti kanssaihmisissä suurtakin hilpeyttä takatukallaan ja pyllyssä sojottavan karvareunuksen kanssa. Myös Paavo suhtautui silittelypisteellä olemiseen erittäin rennosti, vaikka toisin kuin erilaisia tapahtumia kokeneella Sakulla, oli tämä Paavolle ensimmäinen näin sosiaalinen tapahtuma.
Näyttelyissä meiltä oli ulkomuodon puolella kaksi ja petissä kaksi. Ulkomuodossa karvanvaihtoinen Julius sai 93 pistettä ja Juliuksen poika Riemuloikan Sokerimunkki jokseenkin odotetusti 90 pistettä - kyseessä on hyvin isokokoinen kääpiöluppa.
Petissä oli Saku-pappa ja Vilpuri, jotka kumpikin saivat 92,5 pistettä. Vilpuri oli sihteerin suosikki josta se sai kauniin keltaisen ruusukkeen, ja hymyilemään pisti Sakun yleiskunnon kohdalla mainittu "superpappa" mutta muuten emme kunniaa ja kultaa haalineet ☺
 |
| Lauantain pet-näyttelyn herkullisen houkuttelevaa palkintopöytää |
Suomen Lemmikkikanit ry:n kouluttamilla tuomareilla on mielestäni hyvin hieno, uudenlainen suuntaus tuomaroinnin suhteen. Yleisesti ottaen pet-näyttelyissä on aina suosittu erittäin lyhyiksi leikattuja kynsiä, mutta yhdistys on halunnut tähän vallitsevaan tapaan muutosta ja päinvastoin mikäli kynnet on leikattu suonta hipomaan, siitä saattaakin saada noottia.
Toinen asia uusissa ja mielestäni hyvään suuntaan puhaltavissa tuulissa on tuomarien suhtautuminen kanien liialliseen puunaukseen ja pesuaineilla kuuraukseen, joka ei ole suotavaa. Yhdistyksen sydänasiana on hyvinvoiva ja hyvin hoidettu lemmikkikani, joten toiveissa on tietysti kani joka on siisti ja hyvin hoidettu ilman ahkeraa juuri ennen näyttelyä suoritettua puunausta, jonka voi havaita kanin joskus hyvinkin voimakkaasta saippuan tuoksusta. Tällaisia muutoksia sitä onkin kieltämättä kaivannut!
