Touhutenavien nimiäiset

Luppalapsille tulee nyt torstaina ikää seitsemän viikkoa ja tänään napsasin tenavista hieman uusia kuvia, jotka on tänään otettu sisätiloissa. Ulkokuvat ovat aina kauniita, mutta sen lisäksi, että ulkona vallitsee krooninen pimeys, on sinne myös laskeutunut kalsea kylmyys. Niinpä tyydyin suosiolla kuvaamaan seinien sisäpuolella. Jäätymisalttiit sormet kiittävät ☺

Pelkkiä kuvia ei kuitenkaan tyydytä tuijottelemaan, sillä nyt samalla selviää poikasten nimet, jotka ovat antaneet odotuttaa itseään tähän saakka! Tenavat ovat niin vauhdikkaita tyyppejä, että nimetkin ovat sen mukaisia. Poikue itsessään on nimeltään "Vauhtilelut" - vaan entäpäs ne poikaset sitten?

Poikueen valkoinen sinisilmäinen poika on oikea sottanassun ja marakatin risteytys. Se kiipeilee pitkin hyllyjä ja pudottelee siinä samalla tavarat tieltään. Välillä se on kellahtanut kumolleenkin jonkin esteen päältä pyllähtäessään. Tuoreruoat se syö suurella antaumuksella, eikä kuluta ilmeisen kallisarvoista aikaansa naamansa siivoamiseen. Saanko siis esitellä: Riemuloikan Kellahtanut Keinuheppa:

Poikueen luonnonharmaa x-kirjava tyttö, jolla x-kirjavuus tosin näkyy lähinnä parina hassuna valkoisena karvana otsalla, ei ole ainakaan toistaiseksi keksinyt hyllyissä hyppimisen riemua, mutta vauhtia siltä ei silti puutu!

Touhutytöllä on tapana ottaa tuon tuostakin erittäin riemukkaita vauhtispurtteja ympäri taloa ja meinaa jäädä milloin ihmisten ja milloin koirien jalkoihin ja on usein erittäin innokas lähestymään. Se juoksee tuon tuostakin luokseni - tai törmää jalkoihini, nurkan takaa vauhdilla päin juostessaan. Nimi kuvaakin sitä hyvin: Riemuloikan Kolaroinut Kolmipyörä:

Tätä postausta kirjoittaessa viereisessä huoneessa rysähti jokin. Pikkumies se siellä taisi taas leikkiä Tarzania - missähän on Jane?

Tenavaduo

Tänään on luppalapsilla ikää jo kolmen viikon verran - tuntuu aivan käsittämättömältä! Aivan kuin olisin juuri äsken kurkistanut pesään ja huomannut niiden syntyneen.

Nyt alkaa olemaan tenavat jo kovin touhukkaita ja eilen illalla hyppäsivät ensimmäistä kertaa häkistäkin jaloittelemaan. Saa taas olla hyvin varovainen mihin astuu, kun ovat vapaana - salamyhkäisen touhukkaita taaperoita ☺

Tänään tuli otettua muksuista hieman kuviakin, vaikka ei ilmasto tätä oikein suosinutkaan. Pääasiassa oli todella pilvistä ja vettä vähän väliä taivaalta tipahteli. Jokusen otoksen sentään sain tenavista tallennettua. Ensin kuvissa luonnonharmaa x-kirjava tyttö, sen jälkeen valkoinen ss poika.

 

Poikasten nimiteemakin hiljalleen alkanut mielessä pyöriä, vaikka en ole sen suuremmin ehtinyt asiaan vielä paneutua. Täytyy kyllä sanoa, että näissä pikkuruisissa pesueissa on se hyvä puoli, että ei ole monelle muksulle teemaan sopivia nimiä keksittävänä! Siitäkin huolimatta, että nimien keksimisestä pidänkin ☺

Poikasten lisäksi pääsi kuvaan myös emo, eli Riemuloikan Sähäkkä Sahrami. Hieno emo, joka hoitaa poikaset todella ihailtavalla antaumuksella.

 

 

En ole vielä päättänyt, mitä aion Hilpun kanssa tehdä, kun sen poikaset kasvavat isoksi. Lähtökohtaisesti olen suunnitellut etsiväni sille uuden hyvän kodin, mutta ajatus tuntuu hieman kolkolta.

 

Tyttö kun on nyt täällä jo useamman kuukauden seuranamme loikkinut, eli siitä asti kun palautui tänne kasvukotiinsa, niin siitä on tullut jo osa perhettä. Ehkäpä aika näyttää, josko sille löytyisi kullanarvoinen koti, johon raaskisi luovuttaa.

 

Yhtä jos toista on pupurintamalla vielä loppuvuodelle suunnitelmissakin - asia erikseen, kuinka suunnitelmat etenevät. Yksi tapahtuma joka edessä siintää, on tietysti lemmikkimessut marraskuun alkupuolella messukeskuksessa. Pupuja lähdössä mukaan näyttelyyn, mutta mikä mahtaa kokoonpano olla loppuen lopuksi, se selviää. Aikanaan. ☺

Pupupolku

Kuukausia takaperin tupsahti sähköpostilaatikkooni viesti, jossa toiveikkaasti kyseltiin aionko jatkaa jossain vaiheessa Riemuloikka-blogiani. Vuosi sitten pystyttämäni Karvapuusti-blogi on kuitenkin korvannut tämän blogin kaikenkarvaisen komppaniamme äänitorvena niin hyvin, etten ole nähnyt enää perustetta Riemuloikalle, joka on täällä nököttänyt oman onnensa nojassa, tarkoitustaan tuumaillen.

Vaan jäin sitten kuitenkin miettimään asiaa hieman toisella tavoin: mitäpä jos Riemuloikka hylättynä seisomisensa sijaan olisikin nimensäkin perusteella pupublogi, jollaiseksi sen aikoinaan lähtökohtaisesti suunnittelinkin, kunnes ajan saatossa kaikenkarvaiseksi muuntautui.

Ehkä siinä olisi ideaa?

Kanit ovat olleet jo pitkälti yli kymmenen vuoden ajan olennainen osa elämääni, vaikka elämä on tuonut monenlaista ylä- ja alamäkeä sen sisältöön. Muun muassa kasvatus on elänyt omaa elämäänsä välillä liekki roihuten, välillä täysin sammuen, kuin ämpärillä vettä päällensä kaatuen. Vaan vaikka rappaukset rapisee, niin perustukset pysyvät aina piukasti paikallaan: kanit ovat olleet se lähtemätön osa elämääni aina siitä saakka, kun ensimmäinen kani lähes 12 vuotta sitten luoksemme loikki.

Tämän postauksen voisi aloittaa ihan yksinkertaisesti eräänlaisella pähkinänkuorella siitä, mitä tähän niin sanottu pupuelämään ylipäänsä tänä päivänä sisältyy - siitäkin huolimatta, että lähes tämän kaiken on voinut jo kurkistella Karvapuustin karvamaailmasta, ne ketkä sitä ovat lukeneet.

Aloitetaan vaikka Maestrosta - tuuheatukkaisesta pupupojasta, joka meillä vastikään majaili muutaman viikon verran Rekku Rescuelta kotihoidossa, uutta omaa kotiaan etsien.

Maestro asui meillä reilun kolmen viikon ajan ja ehdin tietysti kovasti kiintyä siihen. Se oli reipas kuin mikäkin - se mennä pompotti täällä koirista välittämättä ja suhtautui kaikkeen rajattomalla uteliaisuudella ja reippaudella.

 

Löysin pojalle mahtavan uuden kodin, johon se pääsi vastikään muuttamaan viime viikonloppuna. Kyllähän siinä suru yllätti, kun pojan uusien ihmisten matkaan antoi, mutta on ollut mukavaa kuinka pojan kuulumisia on uusi omistaja aktiivisesti kertonut ♥

 

Omaan pupujengiimme liittyi alkukesästä rexejä. Ehdin niitä vuoden verran oikein urakalla harkita, kunnes sitten päätin vihdoinkin alkaa tuumasta toimeen - kotiin saapui luonnonsiniset rexit Looks Like Unisex eli Unna ja Looks Like Diamonds Are Forever eli Fanni, sekä isabellan värinen poika Looks Like Chico Chaco eli Vilpuri.

 

 

Muutama kuukausi tästä eteenpäin, niin joukkoon liittyi elokuussa vielä yksi uusi rex - tällä kertaa musta tyttö. Birchen Vita Hår, kotoisammin Linne.

Rexit ovat aivan loistava rotu kääpiöluppien rinnalle. Kesällä syntyi meillä ensimmäinen pesueellinen rexejä, joiden kasvun seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista. Kun on useamman vuoden kasvattanut löllyjä luppasia, oli hauska seurailla erittäin touhukkaiden viipottajien kasvua!

Pitkän tauon jälkeen syntyi myös kääpiöluppaa - hieman veikeässä muodossa. Poikasten emänemä nimittäin oli angoraturkkinen kääpiöluppa, jonka vuoksi pesueeseen putkahti vähän yhtä ja toista karvanlaatua edustavaa tyyppiä.

 

Riemuloikan Rispaantunut Rikkaharja

Riemuloikan Riutunut Rikkalapio

Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuisku

Riemuloikan Rapistunut Rappuharja

Kesän alkupuolella kaksi kasvattia myös saapui takaisin kotiin: Riemuloikan Sähäkkä Sahrami ja Riemuloikan Pirteä Polkka. Ikävä kyllä jälkimmäisenä mainittu, kotoisammin Ressu, sairastui ja kuoli jokunen viikko takaperin.

 

Ressu oli jo poikasena hyvin merkityksellinen ja kun se saapui takaisin kotiin, ehdin kiintyä siihen todella voimakkaasti ja luopuminen tekikin nyt todella kipeää. Ressu on niitä kaneja, joita ei vain voi koskaan unohtaa.

 

 

Riemuloikan Sähäkkä Sahrami eli Hilpu puolestaan voi onneksi hyvin. Tyttö sai parisen viikkoa takaperin poikueen, jossa on kaksi pikkuista - luonnonharmaa x-kirjava tyttö, sekä valkoinen sinisilmäinen uros. Ja minä kun toivoin valkoisen olevan tyttö.. voihan nääs! :)

 

 

Hilpulle on ollut suunnitelmissa etsiä uusi koti poikasten jälkeen, mutta aika näyttää mitä tapahtuu. Olen jo ehtinyt tuttuun tapaani kiintyä siihen, kun se on täällä jo useamman kuukauden luonamme asunut.

 

 

Se seurailee iltaisin jääkaapille ja kiipeilee lahjetta pitkin herkkujen toivossa - kunhan poikaset lähtevät häkistä liikkeelle, niin sitten onkin vain ajan kysymys milloin alkavat tehdä samaa :)

Muuttokani & poikastoiveet

Heinäkuun alussa luoksemme uutta kotia etsimään tullut kääpiöluppatyttö on näillä näkymin muuttamassa uuteen kotiin. Tytöstä on tullut todella kiva määrä kyselyitä ja osoittautuikin yllättävän vaikeaksi valita niistä kaikista sopivaa kotia. Mutta lopultakin sellainen mitä todennäköisimmin valittuna ☺

 

Poikasiahan meillä on myös niin sanotusti tilauksessa. Pari viikkoa sitten hain luoksemme kaksi kasvattiani, Riemuloikan Kaasuttava Karvamato "Moona" ja Riemuloikan Terästetty Tennissukka "Titsku".

Samalla matkalla kun hain tytöt, tuli Houdini's kanilasta kylään lh x-kirjava uros kylään, jolle yritin Moonaa, mutta sittemmin päädyin laittamaan sen yhteen Juliuksen kanssa. Moona ja Julius ovat nyt viikon verran asuttaneet samaa kämppää ja toivottavasti yhteinen aika olisi saanut tai tulisi saamaan jotain aikaiseksi.

Moona

 

Julius

 

Riemuloikan Terästetty Tennissukka eli Titsku puolestaan asuu yhdessä Houdini's kanilasta saapuneen lh x-kirjavan uroksen kanssa. Luonnollisesti, samoilla toiveilla mennään tämänkin pariskunnan kanssa.

 

Titsku

 

Houdini's Manhattan

Maailmassa monta, on ihmeellistä asiaa..

... ne hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa. Tällainen harvinaisen hämmästyttävä asia on muun muassa kanikasvatus. Olen viime aikoina asiaa pyöritellyt paljon mielessäni - tai pikemminkin mietinnät ovat pyörimisen sijasta lähinnä vyöryneet :)

Olen ollut koko ajan epävarma pidänkö kasvatuksessani pidemmän tauon, vai lopetanko kokonaan. Kuitenkin olen havainnut kasvatuksen olevan hyvin tärkeä osa elämääni, siitäkin huolimatta, että se on kohdallani hyvin pienimuotoista.

Saattaa siis olla niin, että pidän ainakin kääpiöluppakasvatuksessani taukoa, mutta jossain vaiheessa pyöräytän homman uudelleen käyntiin. Asia saa nyt muhia kaikessa rauhassa. Elämässä varmaa on vain epävarmuus, vai kuinkas se menikään?

Viimeisimmät pupulapsukaiset tulivat juuri luovutusikään vappuna ja lähtivät jokainen uusiin koteihinsa, joissa niitä kovasti jo odoteltiin. Pesueen toinen poika, väriltään luonnonharmaa x-kirjava oli aivan kertakaikkisen upea. Jos se olisi ollut tyttö, olisin jättänyt ahmattipalleron kotiin.

Välillä on ollut jo mukavia säitä, niin pupuja on päässyt ulkoilemaan piha-aitauksissa. Nurmikkoa ei ikävä kyllä vielä maasta nouse, joten ihan "kantoruoalla" on pupuset aikaansa viettäneet aitauksissa hyppelehtien. Kesää ja vihreyttä odotellessa! ♥

20 päivää

Meidän pupulapset ovat tänään 20 vuorokauden ikäisiä ja kehittyneet kovaa vauhtia. Pienet pallukat ovat muuttuneet hieman isommiksi pallukoiksi, jotka mennä viipottavat kovaa vauhtiua ympäri häkkiä ja tekevät tuttavuutta kiinteään ruokaan :)

Tulipas vihdoinkin napattua pikkuisista hieman uusia kuviakin. Miksi, oi miksi en muistanut tätä päivällä valoisaan aikaan? Siispä kuvat otettu sisätilassa illalla ja sen kyllä huomaa. Mutta sulkekaa silmänne kuvalaadulta ja keskittäkää huomionne nappisilmiin.

Pesueessa on yksi ainoa tyttö ja se on tämä valkoinen sinisilmäinen töpötin. Mukavan utelias, toimelias ja hieman omapäinenkin tytteli:

 

Pesueen ainoa x-kirjava, luonnonharmaa väriltään, on poika. Siitä mahtaa tulla melkoinen sydämenvalloittaja, sillä kauniin kasvokuvion lisäksi sillä on myös täysin siniset silmät. X-kirjaville kun voi silmät tulla silmät siniseksi joko osittain, tai kokonaan. Pieni hurmuri:

 

Valkoinen sinisilmäinen poika oli pesueesta se, joka lähti ensimmäisenä pesästä liikkeelle. Kun muut vielä nököttivät pesästä kurkistellen, tämä ipana mennä viipotti ja opetteli kenguruhyppyjä.

Kymmenen päivää

Oih ja voih. Tänään on Lyylin lapsilla ikää kymmenen vuorokauden verran ja kuinka suloisia palleroita ne osaavatkaan olla ♥

Enää ei koko kopla mahtunut miehen kämmenille kunnolla kolmestaan, joten luonnonharmaa x-kirjava nyytti sai olla kuvattavana yksikseen ja valkoiset ipanat yhdessä.

Lyyli yhä pitää päivittäin huolta siitä, että pesä pysyy turvallisena lapsille. Kun pesä meinaa vähänkin alkaa repsottamaan jostain kohdasta, niin Lyyli paikkailee sitä ahkerasti. Pesä on melkoisen valtava möykky asunnon takanurkassa ☺

Pötkö

Ensi maanantain tienoilla on Lyylillä laskettu aika pienokaisilleen, jotka kovasti jo tuntuvat sen masussa ♥

Lyyli on tällä hetkellä vauvamasunsa kanssa kiukkuinen kuin herhiläinen. Elokuussa poisnukkunut Vuokko, eli Lyylin emo oli samanlainen pieni kiukkupussi kantaessaan poikasia. Onhan se kova työ kasvattaa pikkuisia masussaan, joten ihmekään kun vähän kiukuttaa.. ;)

Lyyli kuitenkin kaipaa kovasti otsarapsutuksia - silloin kun sattuu olemaan sillä tuulella. Pääasiassa se saa kuitenkin olla omassa rauhassaan, syödä mussuttaa ja kerätä voimia. Tässä pötkötellään huopatossut kohti taivasta:

Keräsin tänään kaneille kauranversoja, joita kasvaa kanien ulkoasumuksissa, kun kanit kesän mittaan onnistuvat pudotteleman kauranjyviä asumuksiinsa

Kauranversot sitkeästi kasvavat pitkälle syksyyn, välittämättä vaikka välillä pakkanenkin puraisisi. On siis mukavaa kun näin myöhään syksyllä saa keräillä versoja kaneille syötäväksi.

Kanilan keskellä on jakkara, jossa on tapanani istuskella pupujen ja kanojen kanssa seurustellessani. Jakkara tuppaa tosin olemaan kanienkin mielipaikka, jossa ne käyvät pötköttelemässä tai nököttämässä vapaana juoksennellessaan.

Tässä jakkaralla kököttää Ella, joka on saanut kunnon kasvupyrähdyksen ja alkanut muuttumaan rääpäleestä "ihan oikeaksi kaniksi" :)