Pupupolku

Kuukausia takaperin tupsahti sähköpostilaatikkooni viesti, jossa toiveikkaasti kyseltiin aionko jatkaa jossain vaiheessa Riemuloikka-blogiani. Vuosi sitten pystyttämäni Karvapuusti-blogi on kuitenkin korvannut tämän blogin kaikenkarvaisen komppaniamme äänitorvena niin hyvin, etten ole nähnyt enää perustetta Riemuloikalle, joka on täällä nököttänyt oman onnensa nojassa, tarkoitustaan tuumaillen.

Vaan jäin sitten kuitenkin miettimään asiaa hieman toisella tavoin: mitäpä jos Riemuloikka hylättynä seisomisensa sijaan olisikin nimensäkin perusteella pupublogi, jollaiseksi sen aikoinaan lähtökohtaisesti suunnittelinkin, kunnes ajan saatossa kaikenkarvaiseksi muuntautui.

Ehkä siinä olisi ideaa?

Kanit ovat olleet jo pitkälti yli kymmenen vuoden ajan olennainen osa elämääni, vaikka elämä on tuonut monenlaista ylä- ja alamäkeä sen sisältöön. Muun muassa kasvatus on elänyt omaa elämäänsä välillä liekki roihuten, välillä täysin sammuen, kuin ämpärillä vettä päällensä kaatuen. Vaan vaikka rappaukset rapisee, niin perustukset pysyvät aina piukasti paikallaan: kanit ovat olleet se lähtemätön osa elämääni aina siitä saakka, kun ensimmäinen kani lähes 12 vuotta sitten luoksemme loikki.

Tämän postauksen voisi aloittaa ihan yksinkertaisesti eräänlaisella pähkinänkuorella siitä, mitä tähän niin sanottu pupuelämään ylipäänsä tänä päivänä sisältyy - siitäkin huolimatta, että lähes tämän kaiken on voinut jo kurkistella Karvapuustin karvamaailmasta, ne ketkä sitä ovat lukeneet.

Aloitetaan vaikka Maestrosta - tuuheatukkaisesta pupupojasta, joka meillä vastikään majaili muutaman viikon verran Rekku Rescuelta kotihoidossa, uutta omaa kotiaan etsien.

Maestro asui meillä reilun kolmen viikon ajan ja ehdin tietysti kovasti kiintyä siihen. Se oli reipas kuin mikäkin - se mennä pompotti täällä koirista välittämättä ja suhtautui kaikkeen rajattomalla uteliaisuudella ja reippaudella.

 

Löysin pojalle mahtavan uuden kodin, johon se pääsi vastikään muuttamaan viime viikonloppuna. Kyllähän siinä suru yllätti, kun pojan uusien ihmisten matkaan antoi, mutta on ollut mukavaa kuinka pojan kuulumisia on uusi omistaja aktiivisesti kertonut ♥

 

Omaan pupujengiimme liittyi alkukesästä rexejä. Ehdin niitä vuoden verran oikein urakalla harkita, kunnes sitten päätin vihdoinkin alkaa tuumasta toimeen - kotiin saapui luonnonsiniset rexit Looks Like Unisex eli Unna ja Looks Like Diamonds Are Forever eli Fanni, sekä isabellan värinen poika Looks Like Chico Chaco eli Vilpuri.

 

 

Muutama kuukausi tästä eteenpäin, niin joukkoon liittyi elokuussa vielä yksi uusi rex - tällä kertaa musta tyttö. Birchen Vita Hår, kotoisammin Linne.

Rexit ovat aivan loistava rotu kääpiöluppien rinnalle. Kesällä syntyi meillä ensimmäinen pesueellinen rexejä, joiden kasvun seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista. Kun on useamman vuoden kasvattanut löllyjä luppasia, oli hauska seurailla erittäin touhukkaiden viipottajien kasvua!

Pitkän tauon jälkeen syntyi myös kääpiöluppaa - hieman veikeässä muodossa. Poikasten emänemä nimittäin oli angoraturkkinen kääpiöluppa, jonka vuoksi pesueeseen putkahti vähän yhtä ja toista karvanlaatua edustavaa tyyppiä.

 

Riemuloikan Rispaantunut Rikkaharja

Riemuloikan Riutunut Rikkalapio

Riemuloikan Pörhistynyt Pölyhuisku

Riemuloikan Rapistunut Rappuharja

Kesän alkupuolella kaksi kasvattia myös saapui takaisin kotiin: Riemuloikan Sähäkkä Sahrami ja Riemuloikan Pirteä Polkka. Ikävä kyllä jälkimmäisenä mainittu, kotoisammin Ressu, sairastui ja kuoli jokunen viikko takaperin.

 

Ressu oli jo poikasena hyvin merkityksellinen ja kun se saapui takaisin kotiin, ehdin kiintyä siihen todella voimakkaasti ja luopuminen tekikin nyt todella kipeää. Ressu on niitä kaneja, joita ei vain voi koskaan unohtaa.

 

 

Riemuloikan Sähäkkä Sahrami eli Hilpu puolestaan voi onneksi hyvin. Tyttö sai parisen viikkoa takaperin poikueen, jossa on kaksi pikkuista - luonnonharmaa x-kirjava tyttö, sekä valkoinen sinisilmäinen uros. Ja minä kun toivoin valkoisen olevan tyttö.. voihan nääs! :)

 

 

Hilpulle on ollut suunnitelmissa etsiä uusi koti poikasten jälkeen, mutta aika näyttää mitä tapahtuu. Olen jo ehtinyt tuttuun tapaani kiintyä siihen, kun se on täällä jo useamman kuukauden luonamme asunut.

 

 

Se seurailee iltaisin jääkaapille ja kiipeilee lahjetta pitkin herkkujen toivossa - kunhan poikaset lähtevät häkistä liikkeelle, niin sitten onkin vain ajan kysymys milloin alkavat tehdä samaa :)

Muuttokani & poikastoiveet

Heinäkuun alussa luoksemme uutta kotia etsimään tullut kääpiöluppatyttö on näillä näkymin muuttamassa uuteen kotiin. Tytöstä on tullut todella kiva määrä kyselyitä ja osoittautuikin yllättävän vaikeaksi valita niistä kaikista sopivaa kotia. Mutta lopultakin sellainen mitä todennäköisimmin valittuna ☺

 

Poikasiahan meillä on myös niin sanotusti tilauksessa. Pari viikkoa sitten hain luoksemme kaksi kasvattiani, Riemuloikan Kaasuttava Karvamato "Moona" ja Riemuloikan Terästetty Tennissukka "Titsku".

Samalla matkalla kun hain tytöt, tuli Houdini's kanilasta kylään lh x-kirjava uros kylään, jolle yritin Moonaa, mutta sittemmin päädyin laittamaan sen yhteen Juliuksen kanssa. Moona ja Julius ovat nyt viikon verran asuttaneet samaa kämppää ja toivottavasti yhteinen aika olisi saanut tai tulisi saamaan jotain aikaiseksi.

Moona

 

Julius

 

Riemuloikan Terästetty Tennissukka eli Titsku puolestaan asuu yhdessä Houdini's kanilasta saapuneen lh x-kirjavan uroksen kanssa. Luonnollisesti, samoilla toiveilla mennään tämänkin pariskunnan kanssa.

 

Titsku

 

Houdini's Manhattan

Neiti

On ehtinyt hurahtaa pian jo kolme viikkoa, kun kaksi Rekku Rescuen kautta uutta kotia etsivää luppaa saapuivat meille. Pojalle olen hiljalleen etsinyt uutta kotia, kastraatioaikaa odotellessa. Ihanasta pupumiehestä onkin tullut kyselyitä ja uusi koti on nyt myös valittu ♥

Huomenna poika pääsee (lue: joutuu..) kastraatioon (raukka, miehisyys viedään..) ja muuttaa sitten uuteen kotiinsa, kunhan ensin muutaman päivän ajan seurailen, että haava ja itse pupukin lähtee paranemaan hyvin.

Tyttösestäkin tulin napanneeksi jokusen kuvan toissapäivänä - kuinka olenkin aikaansaava, ei mennyt kuin yli kaksi viikkoa ottaa muutama kuva. Neiti pääsi ensimmäistä kertaa ulkoilemaan nurmikkoaitaukseen, jossa se oli alkuun silmät suurena, mutta tottui nopeasti erilaiseen ympäristöön. Lopulta huristelin pitkin pihaa ruohoa leikkaamassa ja tytteli pisteli ruohonkortta poskeensa katsellen pörinää.

Näiden kahden pupun elämää ja niiden selkeää edistymistä päivittäin on ollut mukava seurailla. Ne rohkaistuvat pikkuhiljaa päivä päivältä ja alun arastelusta ei ole juuri mitään enää nähtävissä.

Ne alkavat ikäänkuin tulla ulos suojakuorestaan ja ovat hyvin reippaita pupuja. Aika näyttää kuinka ne reagoivat uusiin koteihin muuttaessa, kun taas ympäristö muuttuu, toivottavasti kotiutuvat nopeasti.

Tyttösellekin hiljalleen etsiskelen uutta kotia, mutta se asustelee meille elokuun puolelle, jotta varmistuu, ettei se ole kantavana. Epäilen, että tyttö saattaa olla sterilisoitu, mutta koska siitä ei ole minkäänlaista tietoa, on paras pelata varman päälle.

Neiti on todella kiltti, kertakaikkiaan kiltti. Kynsiä on leikattu, hampaita kurkittu ja muutenkin "käpälöity" ja tyttö suhtautuu kaikkeen hienosti. Hieman tottumattomammassa otteessa voi kyllä takajalat potkia pontevasti ;)

Uusi mahdollisuus

Luoksemme saapui Rekku Rescuen kautta kaksi huostaanotettua kania etsimään uutta kotia. Kanien oli tarkoitus olla tyttöjä, mutta kuinka ollakaan, toinen onkin poika. Tästä johtuen tyttö jää luoksemme hieman pidemmäksi aikaa, jotta näkee onko se mahdollisesti kantavana.

Elämän kolhima, mutta siitä huolimatta pikkuhiljaa kokoajan reipastunut, utelias ja hurmaava kääpiöluppamies voisi kuitenkin muuttaa jo uuteen hyvään kotiin. Poitsulla on tunnistetatuoinnit korvissaan joten niiden avulla on mahdollista pyytää sen kasvattajalta tarkempia tietoja pojan suvusta ja iästä.

Olemme viemässä pojan kastraatioon lähiaikoina, joten se on valmis muuttamaan uuteen kotiin kastroituna. Olisikin oikein hienoa, jos pojalle olisi mahdollisesti kaveri odottelemassa uudessa kodissaan tai sellainen olisi vaikka joskus tulossa.

Poika on totutellut luonamme syömään samaa ruokaa jota muutkin kanimme syövät, joten uuteen kotiin muuttaessaan se saa pussukan tuttua ruokaa mukaansa. Myös erilaisia tuoreruokia se on syönyt mielellään suurella ruokahalulla. Marjapensaanlehdet ovat suurta herkkua :)

 

Jos olisit kiinnostunut tarjoamaan pojalle uuden mahdollisuuden hyvään pupumaiseen elämään, ota rohkeasti yhteyttä! Kuulisin mielelläni hieman uudesta kodista, eli millainen koti luppapoikaa olisi odottamassa. Näpyti, näpyti :)

marenkia@hotmail.com