Riemuloikka

Vaaveja

2012-02-22T22:29:00.005+02:00

Koska eläinlapset ovat söpöintä tässä maailmassa ja tulin tänään ja eilen napanneeksi pari kuvaa Hunajahattaran lapsukaisista, tahdon jakaa kuvat kanssanne :)

Ensimmäisenä kuvassa poikueen valkoisista sinisilmäisistä isoin teneva, joka on saanut kutsumanimekseen Jumbo. Tässä Jumbo kämmenellä pötköllään:

Sitten erittäin ylivaloittunut kuva, mutta joka on hurmaava näyttäessään miten pikkuisia pörrökkäisiä pupulapset ovat näin parin viikon iässä:

Kämmenellä myös valkoisten sinisilmäisen toiseksi isoin napero, kutsumanimeltään Medium. Minä antaudun-asento saa kummasti samannimisen klassikkokappaleen soimaan päässäni.. :)

I surrendeeeeer.. Seuraavassa kuvassa on sekä Jumbo, että Medium. Vasemmalla puolella uteliamman näköisenä on Medium, Jumbo oikealla hieman torkahtaneempana:

Mustista x-kirjavista kuvaan pääsi poika, jonka kutsumanimenä on Tupla, otsassa olevan kaksoispisteen johdosta.

Sitten pesueen pieni tillikka, joka onkin kutsumanimekseen saanut Rääpäle.

Suojasää

2012-02-21T19:56:00.001+02:00

Tänään mukavan +1'c sään ansiosta saivat Saku ja Paavo juoksennella pihalla hyvän tovin, kumpikin vuorollaan. Myös kaikki koirat olivat pihalla, joten kuvia pukkaa nyt niin koirista kuin pupuistakin.

Paavo on oikea söpöstelijöiden söpöstelijä, sillä on niin söötti nassu että alkaa aina väkisinkin hymyilyttämään kun katselee sen herttaisen hönttiä ilmettä :)

Hanki upottaa kovasti, vaikka kyseessä on pienkin sipsuttaja. Paavo pyrki kohti kukkulan kuninkuutta puskien hangen läpi voimalla ja vimmalla :)

Koirien mielestä puput ovat kivoja, kun ne haisee erilaiselle. Tyyne tässä käy nenällään ahkerasti tuhisten läpi Paavoa, joka näyttää tuumaavan, että "häivy siitä sen limanenäs kans".

Tyynellekin tulee alkukesästä ikää jo 9-v. Se on viimeisimmän vuoden aikana alkanut harmaantua kovasti nassustaan. Meidän röhnöpossu haalistuu ♥

Saku puolestaan on oikea likaporsas. Mitä vanhemmaksi se tulee, sitä vähemmän se on kiinnostunut pitämään itseään puhtaana. Poitsun nassukin on ihan mustanruskea, höystettynä aika ajoin oranssilla huulipunalla porkkanan syömisestä.

Raivokkaat koirapedot puolustuskyvyttömän likanassun kimpussa. Toisin sanoen Saku kaivaa kuoppaa keskelle hankea ja koirat katsoo, että mitä sieltä löytyy..?!

"Hoi koira! Pois keskeltä polkua että muutkin pääsee tästä kulkemaan..."

Koirat tekevät aina talven aikana omia polkujaan kulkemaan ympäri tonttia. Tahvo ja Milla ovat tässä koirankoppikujalla..? :)

Vahtikummut ovat tärkeä osa etenkin Tahvon arkea. Se on etenkin talvisin mielellään ulkona monta tuntia kerrallaan, vahtien pihaa, katsellen taivaanlintuja ja touhuten lumihangessa. Se mielellään myös nukkuu ulkona päiväunia keskellä hankea.

Tässä kuvassa on Tyynekin eksynyt Tahvon vahtikummulle. Pelkoa ja kauhua aiheuttavat vahtikoiramme :)

Viimeisimpänä vaan ei vähäsimpänä kuva Milla-mummusta, joka on lähes umpikuuro. Se ei kuule enää vaikka sitä kutsuisi lähietäisyydeltäkin kovalla äänellä, joten käsimerkit on ahkerassa käytössä.

Punnituksia

2012-02-21T08:28:00.002+02:00

Pikkuinen pupuvaakani, eli kaneja varten hankittu keittiövaaka alkaa olemaan Martalle pieni.

Vaan vielä sekin mahtuu pikkuiseen kulhoon punnittavaksi, kun käyttää jämptiä nökötys kökötys-asettelua.

Puppea kun punnitsee, on käytössä erilainen asettelumalli. Tämä lötkähdys pötkähdys-tyyli on oikein mainio punnitukseen.

Töpöhäntiä ja hörökorvia ei vahingoitettu kuvauksissa, mutta niiden omanarvontuntoa saatettiin keikauttaa, asettemalla ne vaakaan joka näyttää ylimääräiset vatsamakkarat gramman tarkkuudella :)

Kevät kolkuttaa!

2012-02-20T17:47:00.009+02:00

Tänään oli aivan upea auringonpaiste, joka sai ajatukset siintämään kummasti kevääseen, linnunlauluun ja tulevaan kesään.. :)

Meille ei paista lainkaan aurinko talviaikaan, mutta kun kävelee pois täältä metsän siimeksestä, niin pääsee nauttimaan auringosta. Kävin Tahvon kanssa kävelemässä päivällä, että saimme tuntea aurinkoa.

On myös aika kirjoittaa aiheesta, joka saa sydämen kiristämään rinnassa. Nimittäin meidän rakas pieni lapinkoiralapsi Sulo, joka kaksi kuukautta sitte kuoli vain neljän kuukauden ikäisenä.

Sulo oli todella sairas ja huolimatta aktiivisesta tehohoidosta eläinsairaalalla, se teki kuolemaa ja ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin päätyä eutanasiaan. Kuolema oli niin mysteeri, että lähetimme Sulon Eviraan tutkittavaksi.

Sulon tapaus oli todella erikoinen ja olin yhteydessä Eviraan silloin kun Sulon tapausta tutkittiin. Koska se oli niin ainutlaatuinen oireistoltaan, sitä tutkittiin Evirassa hyvin intensiivisesti monilta eri kanteilta peräti kuuden viikon ajan.

Vaan jokin aika sitten sain tulokset kotiin ja ikävä kyllä kävi siten kuin oli hieman pelättykin: syy sairastumiselle ei selvinnyt. Emme siis koskaan saa tietää mikä meidän pienen vei.

Tulosten saapumisen jälkeen puhuin vielä kertaalleen Eviran eläinlääkärin kanssa, joka myönsi heidänkin olevan tyytymättömiä tilanteeseen, koska näin erikoinen tapaus olisi ollut hyvä selvittää. Aineenvaihdunnan toimintatesti olisi voinut olla ratkaiseva tekijä syyn selvittämiseen, mutta sitä ei kuolleelle voi tehdä.

Sulon kasvattajalle Mirjalle on huhtikuun alussa syntymässä uusi hauvavauvapesue. Mikäli hyvin käy, sieltä olisi tulossa meille uusi lapinkoiralapsi. Osa minusta odottaa uutta pentua, mutta osa on yhä todella kiinni ikävässä Suloon. Jospa ajatukseni pikkuhiljaa siirtyvät uuteen tulokkaaseen, kunhan lapsukaiset pääsevät maailmaan! :)

Olen vakaasti harkinnut, että seuraavalle tulokkaalle hankkisi vakuutuksen heti kättelyssä. Sulolle emme sitä ehtineet hankkia ja pelkästään tuo muutaman tunnin hoito eläinsairaalalla maksoi melkein 900 euroa. Eikä se edes pelastanut meidän pientä.

Toisaalta nuorimman tai kahden nuorimman koiran vakuutus ei välttämättä paljon paina, kun esimerkiksi Tyynelle ja Millalle ei iän puolesta kummallekaan saa vakuutusta, joten tuli mitä tuli niin hoitokulut kaivetaan aina omasta pussista. Puhumattakaan kissoista, kaneista ja jyrsijöistä.

Kuitenkin Tahvolle olen sitä miettinyt ja yrittänyt vertailla vaihtoehtoja. Nyt siis kuulisinkin mielelläni kokemuksia muilta koirien omistajilta. Missä koiranne vakuutukset ovat, erityisesti mikäli kyseessä sekarotuiset koirat. Kuinka kattavaa eläinlääkärikulujen korvaukset ovat?

Mustavalkoista

2012-02-19T22:04:00.010+02:00

Monta päivää on ehtinyt hurahtaa siitä kun olen blogiin tullut kirjoittaneeksi joten lienee aika päivitellä kuulumisia!

Viikon puolivälissä alkoi kissakoplamme mustavalkoinen yksilö Taavi oireilemaan ja siltä löydettiinkin virtsatietulehdus, sekä lisäksi pieni määrä virtsakiteitä.

Tällä hetkellä Taavi joutuu siis syömään eläinlääkärin erikoisruokaa, jonka on tarkoitus liuottaa virtsakiteitä ja samalla menee antibioottikuuri tulehdukseen. Ainakin antibiootit ovat heti auttaneet ja tulehduksen oireet loppuneet jo samantien.

Hunajahattaran pikkuiset puolestaan tulivat tänään jo kaksiviikkoisiksi. Hunajahattaran eli Hanin omistaja oli itseasiassa tänään meillä viettämässä aikaansa muutaman tunnin. Sinä aikana hän ehti moikata niin Hania kuin tämän pikkuisia, että auttaa kanilan siivouksessa kun odottelimme äitiänsä hakemaan.

Kiitos vielä siivousavusta, meillehän saa toki tulla uudelleenkin kakkaa lapioimaan ja pupuja paijailemaan jos vaikka tekemisen puutetta on! :D

Hunajahattaran lapset tosiaan ovat tänään kaksiviikkoisia ja tassuttelu pesän ulkopuolella on alkanut. Luultavasti ensi viikon lopulla siirrän sekä emon että lapset 140cm x 105 cm kokoiseen aitaukseen, että on sitten tilaa temmeltää.

Tässä pari kuvaa tältä päivältä. Etenkin mustavalkoisista oli hirmuisen vaikea saada taas kuvaa, joten kuvasato on vähäistä.. :)

Kirjoitan samalla tähän loppuun, jos ihmiset sattuvat tästä huomaamaan.

Olen saanut monia kyselyitä, joissa kysellään nimenomaan valkoista sinissilmäistä naaraspupua. En ole vielä tullut edes vastanneeksi kaikkiin viesteihin, mutta kaikki tämän poikueen valkoiset ovat jo varattuja, mikäli ovat tyttöjä ja kiinnostuneita on muutama jonossakin, joten ikävä kyllä valkoisia tyttöjä ei kaikille riitä.

Linnean pesue syntyy parin viikon päästä ja siitä on varattuna jo ainakin yksi tyttö, sekä minulle jää kotiin yksi tyttö. Mutta saa nähdä mitä sieltä tulee :)

Vadelmatassuja ja nököneniä

2012-02-13T06:26:00.004+02:00

Sunnuntaina tuli Hunajahattaran poikue jo viikon ikäiseksi. Kaikki kuusi pienokaista ovat voimissaan ja voivat todella pulleasti - emolla tuntuu riittävän maitoa kuudelle pyllerölle todella hyvin :)

Tässä muutama sunnuntaina illalla otettu kuva palleroista, jotka liikkuvat jo sellaista tahtia ettei kuvan nappaaminen ole mikään itsestäänselvyys etenkään ryhmäpotretin suhteen:

Jaksan aina vain, vuodesta toiseen hämmästellä tuota pikkuruisten pupujen alkutaipaletta elämässä. Ne ovat jotain niin kaunista ja äärettömän suloista, etten koskaan halua menettää tätä tapaa jolla ne näen ♥

Sunnuntaina oli myös pupulassa suursiivouspäivä, eli kaikki karsinat ja kämpät kokonaan siistitiksi, kaikki purut uusiin ja sitten isot kasat heinää nurkkiin.

Siinä sivussa osui Tilda ja Alisa kuvattavaksi, ollessaan sangen suloinen pari. Heti kun pääsee puhtaille puruille, niin ensimmäisenä ruokakipolle!

Alkoi hymyilyttämään kun tytöt söivät vieretysten niin, että Alisa oli kokoajan Tildan korvan alla. Sieltä se tunki nenällään korvaa vähän taaemmas, että pääsi kipolle.

Vaan sitten kun Ahmija-Alisakin välillä viitsi nostaa päätään kiposta, jäi Tildan korva sen pään päälle. Siinä se mussutti korva otsalllaan :)

Hunajahattaran pallerot

2012-02-10T08:33:00.002+02:00

Hanin viime sunnuntaina syntyneet pienokaiset voivat hyvin ja ovat kasvaneet ja saaneet pikkuista samettipintaa päälleen.

Sunnuntaina en ottanut poikasista kunnollista kuvaa, mutta maanantaina otin kuvan jossa kaikki pienokaiset näkyvät. Tässä siis yhden päivän ikäisenä:

Tiistaina Hani rakenteli ahkerasti vauvojen pesään lisälämmitystä, eli nyppi itsestään karvaa. Se on tässä hyvin samankaltainen kuin emonsa, eli Linnea joka myös repii poikasilleen aivan hurjan määrän karvaa.

Linnealla on tapana nyhtää poikasilleen niin paljon karvaa lämmikkeeksi, että itse emo on kalju kuin kalkkuna mahastaan, kyljistään ja jopa pyllystään. Hani ei ole vielä niin paljon nyppinyt, mutta sama uhrautuvainen emoasenne selvästi havaittavissa.. :)

Sitten kuvaa pienokaisista torstailta, kun pesueella ikää neljä päivää. Kaikilla jo pieni samettinuttu nahkansa päällä, joillain enemmän ja joillain vähemmän

Yksi musta x-kirjava on ollut erityisen vauhdikas turkin kasvatuksessa ja omaa selvästi pehmoisimman ja kehittyneimmän turkin kaikista. Söpötys :)

Uusi parivaljakko

2012-02-10T07:40:00.001+02:00

Uusia kuvia pikkuisesta Alisasta, joka kotiutui sunnuntaina. Sunnuntaina tyttönen oli vielä aivan järkyttynyt uudesta paikasta ja katseli silmät lautasen kokoisina, kun kuvaa otin. Vaan nyt tuli jo hienoja kuvia neidistä! :)

Pikkuinen ei myöskään ole enää yksin, kuten ei ole Tildakaan. Totutin tytöt nimittäin yhteen. Otin kummatkin tytöt kylpyhuoneeseen tutustumaan toisiinsa ja kaikki meni alusta alkaen hyvin.

Kun kylpyhuoneessa oli pari tuntia tultu hyvin toimeen, pääsi tyttöduo kanilaan omaan aitaukseen. Yhä hyvin sielläkin, yhdessä ruokakipollakin päät vastakkain.

Siispä yksi yhteiskuvakin tytöistä tähän loppuun - Tilda ei ole niin pirullinen kuin miltä ilmeensä kuvassa näyttää.. :)

Sunnuntai

2012-02-05T23:39:00.006+02:00

Tänään on ollut monin tavoin mukava päivä! Tampereella oli Pirkanmaan Nakertajien näyttely, johon lähdin paikan päälle. Kolme kaniakin oli mukana petteilemässä, Martta ihan ensimmäistä kertaa. Martta kerrytti pisteitä 94, Santtu 94 ja Mauno 94,5.

Sitten koitti se ihana hetki kun sain vihdoin kotiini pikkuisen, jota olen jo odottanut. Château Baychevelle, kotoisammin Alisa kotitui luokseni.

Pikkuinen on aivan ihmeissään uudesta paikasta ja silmät lautasen kokoisina ihmettelee, mutta yksi kuvakin onnistui neitokaisesta jotenkin :)

Ottaessani Alisasta kuvaa sohvalla, oli selkäni takana avoin boksi ehtinyt saada uuden asukin. Manu katsoi, että tässähän on mukava makuupaikka..

Näyttelyssä oli myös Miinan viime syksyn lapsukainen, Riemuloikan Hilpeä Hiippari. Poika oli miehistynyt kovasti ja tottakai nappasin kuvaakin. Valoisa kuva, mutta noh.. :)

Hiippari tulee olemaan tänä vuonna parin poikueen isä, mikäli kaikki hyvin menee. Se on isänsä ainoa poika ja siksi tärkeä jalostuksessa.

Tämä seuraavassa kuvassa pyllistävä pikkuinen pupulapsi oli soma näyttelyssä. Siinä se pötkötti söpönä :)

Ja sitten vauvauutisia! Kuten oli odotettavissakin, synnytti Hani eli Riemuloikan Hunajahattara tänään potran pupupesueen!

Pesä on tietysti häkin takimmaisessa nurkassa ja oikein kunnolla karvalla peitetty, joten ei lapsia paljon näe. Päivällä kuitenkin tarkistin että kaikki ovat kunnossa ja nyt illemmalla nappasin kuvan, jossa karvakasan seasta jopa pari päätäkin näkyy.. ;)

Hani on meillä ainoastaan vauvojen ajan ja omistajat kävivät viime sunnuntaina katsomassa tyttöstä. Seuraavan kerran sitten tulevat kun vauvat ovat hieman kasvaneet. Pyörrytte kuule, kun näette miten söpöt lapset Hanilla on! :)

Lauhkeampi lammas

2012-02-04T21:33:00.001+02:00

Meidän oma hirmusaurus, ranskaluppapoika Mauno on ollut jo jokusen viikon kilttiä poikaa. Sen hyökkäilyt, murinat, raapimiset ja muu aggressivisuus on ollut kokoajan vähenemään päin - en siis ole turhaan jaksanut yrittää & odottaa! :)

Hermot ovat kyllä olleet kovasti koetuksella, mutta nyt Mauno on jo rauhoittunut sen verran, että jopa kynsienleikkuukin sujuu ihan kivasti. Se ei myöskään hyökkäile enää nilkkaani kiinni, kun astun karsinaan. Tässä pojan kanssa eilen:

Nykyään Mauno antaa jopa pitää itseään sylissä ihan hyvin ja jopa tällä tavoin koko pituudessaan:

Pieni vaalea suukkosuu tummassa nassussa.. :)

Milla 13-v

2012-01-29T21:03:00.004+02:00

Meidän mummukoira, joka on saanut elämänsä varrella kokea yhtä jos toista, on saavuttanut tänään kunniakkaan 13-v iän! Sen kunniaksi Milla sai hieman erilaisen iltaruoan:

Millalla alkoi vuoden 2011 kuluessa huonontumaan kuulo nopeaa tahtia ja nykyään se onkin jo niin huonokuuloinen, että olen alkanut näyttämään käsimerkkejä jotta Milla tietäisi mitä milloinkin tapahtuu.

Ei ole tietoa kuinka kauan Milla vielä seuranamme on, kun sen vointi hieman vaihtelee, välillä rajustikin, mutta nyt jokatapauksessa meidän mummulle hyvää syntymäpäivää! :)

Synttäriä, näyttelyä ja jään murtamista

2012-01-28T21:42:00.006+02:00

Tänään on pupuporukkamme takkutukka Paavo tasan kahden vuoden ikäinen! Mieheen ikään tullut Pave vain söpistyy päivä päivältä ja vuosi vuodelta ja.. :)

Huomatkaa kuvassa taustalla näkyvä keltainen jakkara. Kävin jokin aika sitten Ikeassa ostamassa pupuille kaikkea kivaa - se kauppa on oikea aarreaitta! Ostin muun muassa pari tuollaista jakkaraa ja myös toisenlaisia pikkuisia tuoleja.

Miinakin on nykyään niin nätti neiti. Nuorempana sillä oli melko suippo pää, mutta vanhemmaksi tultuaan sen päänmalli muuttui. Luonteeltaanhan se on ollut aika mitä valloittavin, kiltti ja rento tyttö.

Tänään oli Lohjalla kaninäyttely johon lähdin mukanani vain kaksi kania, Santtu ja Pörris. Kummallakin pojalla aivan sanoinkuvailemattoman hirveä karvanvaihto, joten ei ollut suuria odotuksia näyttelyssä.

Olinkin yllättynyt, että k-a-r-m-e-a-s-t-a turkistaan huolimatta Pörris eli Riemuloikan Ponteva Pörrökorva nappasi 93 pistettä! Olen pojasta hyvin ylpeä, siitä on kasvanut upea yksilö. Santtu sai nyt vain 91,5 pistettä, mutta rekisteröin sen tänään sen aikaisemmin saamilla 93,5 pisteellä.

Näyttelypäivä oli todella mukava, oli hienoa nähdä ihmisiä. Paljon tuli ihan näyttelyssä katsomassa olleita ihmisiä juttelemaan ja kyselemään pupuista ja jos vain sattui olemaan pupu sylissä niin tuli pian kyselyä saako silittää :)

Vaan seuraavaksi kuvaa Maunosta ja Martasta, joilla on omintakeinen tyyli syödä illallinen levittämällä ensin aina toinen kipollinen surutta purujen sekaan ja siirtymällä sitten toisen ruokakipollisen ääreen:

Mauno on kani jonka kanssa on saanut olla hermot todella koetuksella. Olen niin monta kertaa miettinyt, että voimat eivät riitä. Se hyökkäilee, se murisee, se raapii, se puree. Kun kyseessä on vielä iso ja vahva kani, elo sen kanssa on ollut liiankin haastavaa.

Vaan kuten on aina ollut ja tulee hyvin todennäköisesti aina olemaan, kiinnyn eläimiin hyvin vahvasti. Niinpä tässä on taisteltu jo kuukausien ajan ja jää on vihdoinkin tuntunut alkavan sulamaan viimeisten viikkojen aikana.

Tänään Mauno aivan ensimmäistä kertaa elämässään tuli vapaana ollessaan itse luokseni, lähelleni ja antoi silitellä otsastaan. Tämä on pienen pieni, suorastaan kärpäsen jalan kokoinen askel yhteiskunnalle, mutta norsun askel minulle ;)

Töpöttäjiä tänään

2012-01-20T15:02:00.000+02:00

Muutamasta pupusta uusia kuvia tältä päivältä. Aloitamme Santusta, josta en olekaan vähään aikaan tullut ottaneeksi uusia kuvia :)

Seuraavana keväänlapsi Puppe, jolle tulee maaliskuussa ikää neljä vuotta.

Pupelle ei ole suotu suurimpia älnylahjoja, joten se onkin sellainen hyväntahtoinen höpsö, jonka tempauksille saa aina toisinaan nauraa kovastikin.. :)

Sitten thyringer-tyttö Martta, joka oli tänään erittäin kuvauksellinen keikistelijä. Meidän pupujoukkiomme ainoa pystykorvainen edustaja :)

Lumipupuja

2012-01-16T12:30:00.006+02:00

Osa pupuista on päässyt nauttimaan hieman ulkoilusta lumen keskellä. Martta olikin itseasiassa ensimmäistä kertaa ulkona ja sai ulkoilla valjaissa - jotka juuri ja juuri menivät sen päälle.. :)

Saku on jo kokenut ulkoilija. Se ulkoilee vapaana ja paljolti seuraileekin minua, mihin ulkona liikun. Musta pilkku, eli linssissä ollut roska läsähti koristamaan kuvaa. Hmff.

Myös Mauno eli hirviömäinen ranskaluppapoika pääsi ulkoilemaan vapaana. Sopisivia valjaita minulla ei tuon kokoiselle möhkölle olisikaan.. :)

Jänöuutiset

2012-01-16T08:39:00.004+02:00

Onkin kulunut jokunen päivä siitä, kun olen viimeksi päivittänyt pupuperheemme kuulumisia.. :)

Joulukuun lopussa tuli kasvattini Riemuloikan Hunajahattara meille vauvantekopuuhiin. Parin viikon yrityksestä huolimatta se ei ollenkaan hyväksynyt Santtua kanssaan vauvoja tekemään, joten päätin kokeilla kuinka se reagoi Pörröön, eli Riemuloikan Ponteva Pörrökorvaan. Kas vain, se kelpasi neidille.

Pariskunta on saanut nyt yli viikon verran asustella yhdessä, kun tulevat hyvin toimeen. Tässä töpöttäjät yhdessä aterialla:

Hunajahattara alias Hani alkuun hieman ujosteli, mutta on sittemmin rohkaistunut kovasti. Ne tykkäävät yhdessä Pörrön kanssa viilettää pitkin kanilaa aina kun pääsevät jaloitteluvuoroon.

Pörrökorva on hyvin sosiaalinen poika, joka nauttii kovasti saadessaan huomiota. Kun tuntemattomiakin ihmisiä tulee käymään, se rientää näiden luokse juoksujalkaa ja nauttii kovasti, mikäli vieras viitsii vähän rapsuttaa otsasta :)

Poika tuli minulle takaisin joulukuussa, kun omistajaperheessä ilmeni allergiaa. En ole mitään erityistä kiirettä pitänyt uuden kodin etsimisen kanssa, mutta nyt laitoin pitkästä aikaa ilmoitusta pojasta ja muutama kysely onkin jo tullut.

Pörrökorva on minulla kuitenkin ainakin tämän kuun loppuun saakka, kun käytän sen Lohjan näyttelyssä pyörähtämässä ulkomuotoluokassa.

Sitten hieman vauvauutisia - tällä kertaa niin päin, että meille on tulossa uusi pupuvauva. Tämä kuvassa nököttävä nappisilmä kotiutuu meille tämän kuun lopussa:

Kuvan on ottanut tytön kasvattaja, Katja Poikajärvi. Lohjan näyttelyssä 28.1. saan tytön omakseni. Kesäksi on jo neidille suunnitelmissa "poikaystävä" eli valkoinen ss uros. Yritys tavoitella tällä yhdistelmällä isompaa korvaa ja pyöreämpää päänmuotoa valkoiselle sinisilmälle. Muutenkin katson geenipopulaation laajennuksen olevan hyväksi.

Noin muuten pikkuneiti tulee hellittäväkseni ja alan olla jo hieman malttamaton saamaan sen luokseni! :)))

Pari viikkoa sitten tein vaikean päätöksen, jota olin hautonut jo viime vuoden syyskuusta lähtien. Hansu lähti uuteen kotiin, jossa se pääsi asumaan ihmisten kanssa ja sai kaverikseen hermeliinitytön. Luopuminen oli niin vaikeaa, että tein asiasta päätöstä yli kolme kuukautta.

Haluan pitää kanimääräni mahdollisimman pienenä kotona, koska minulle tuntuu parhaimmalta se, että ehdin jakamaan huomiotani kunnolla kaikille. Tämä on vain todella tärkeää minulle.

Hansu oli ja on aivan äärimmäisen seuraa kaipaava, joten tuntui parhaimmalta päästää se kotiin, jossa sen seuranpitoon ehditään panostamaan oikein kunnolla. Terkkuja sinne uuteen kotiin jos luet! :)

Linnun siivin

2012-01-11T20:59:00.003+02:00

Tänään haimme rakkaan pienen Sulomme uurnan kotiin. Kuten arvasinkin käyvän, oli itku taas valtoimenaan sillä hetkellä kun sain uurnan käsiini. Sulon kuolemasta on tänään tasan kolme viikkoa.

Viime viikon lopulla soitin Eviraan, kyselläkseni missä vaiheessa tutkimukset Sulon ruumiinavauksesta menevät. Eläinlääkäri jonka kanssa puhuin, oli vielä hämillään mistä kaikki oli alkanut - varsinaista syytä sairastumiselle ei siis oltu ainakaan vielä saatu selville.

Se mikä Sulon lopulta vei äkkinäisesti niin huonoon kuntoon ja aiheutti sen, että selviytymismahdollisuuksia ei enää ollut, oli yleistynyt bakteeri-infektio. Vaan mistä kaikki oli saanut alkunsa, miksi kalsiumarvot olivat aivan taivaissa, ei syytä oltu löydetty.

Joitain tuloksia oli vielä valmistumassa, joten toivoa syyn löytymiseen oli vielä olemassa. Kuitenkin, eläinlääkäri sanoi että voi olla mahdollista, ettei syytä selville saada.

Minä vain toivon parasta, että syy selviäisi. Tämä ei ole rankkaa ainoastaan meille, vaan myös Sulon kasvattajalle Mirjalle. Varmasti helpottaisi paljon, kun tietäisimme mitä kävi.

Pupujen esittelypäivä

2012-01-08T19:46:00.001+02:00

Lauantaina oli ns. eläinkauppakeikka, kun olin pupuja esittelemässä Hämeenlinnan Musti & Mirri liikkeessä muutaman tunnin ajan. Otin mukaani Sakun, sekä Tildan poikaset.

Taas kun on tullut vilpoisempaa, on pikkuisilla alkanut korvat höröttää kohti kattoa. Vaikka kanilassa on lämpöasteita, niin säänmuutos vaikuttaa aina selvästi korviin.

Tässä hörökorvainen Sahrami mussuttamassa porkkanaa eläinkaupassa vierailevien lasten iloksi ja alemmassa kuvassa velipoika Timjami:

Kun oltiin jokunen hetki oltu eläinkaupan lämpötilassa, oli pikkuisilla pian korvat taas oikeassa asennossa. Tässä koko trio :)

Aikuisista oli mukana Saku, joka otti lunkisti koko reissun ajan. Se antoi ihmisten silittää ja oppikin pian, että kun ihminen tulee käsi ojossa, niin siitä seuraa kivaa.

Se lysähti aina rennosti pötkölleen nauttimaan, heti kun joku käsi alkoi silittelemään. Kun vielä vihjasin silittelijöille, että otsa on hyvä paikka, niin Sakulla lupsahti silmät kiinni kun otsaa rapsuteltiin. On se ihana poika! :)

Loppupäivästä alkoi olemaan jo väsynyttä sakkia, kun poikasia oli silitelty ja ihailtu sen muutaman tunnin ajan. Ne lopulta pötköttivät kaikki pitkinä rentoina makkarapötköinä vierekkäin. Tässä Sahrami-neiti, kun alkoi silmät painamaan:

Mainio Martta

2012-01-06T04:14:00.000+02:00

Lokakuussa kun oli Lapualla näyttely, onnistui thyringereitä kasvattava tuttu myymään minulle sellaisen. Pikkuruinen ja isokorvainen tyttö X-File's Mistress sai kutsumanimekseen Martta.

Martta on nostanut painoaan tiheään tahiin kasvaessaan, mutta on ollut silti kokoajan melko siron oloinen. Nyt se on kuitenkin alkanut jo muistuttamaan pikkuhiljaa thyringeriä :)

Martta on todella kiltti kani, mutta se ei tykkää yhtään esimerkiksi selälleen kääntämisestä, joka koittaa aina kynsienleikkuun aikaan.

Kuitenkin se on kiltti kuin pieni pehmolelu, vaikka tehtäisiinkin jotain mistä se ei niin kovin paljon nauti.

Kutsu Musti ja Mirri-liikkeeseen

2012-01-03T19:06:00.005+02:00

Sain jokin aika sitten kutsun Hämeenlinnan Musti & Mirri-liikkeeseen esittelemään kaneja.

Kesällä olin 4H-yhdistyksen lastentapahtumassa esittelemässä pupuja lapsille ja pidin sitä oikein mukavana, joten ajatus Mustiin ja Mirriin lähdöstä tuntui sekin oikein kivalta idealta.

Päivä on lyöty lukkoon ja nyt tulevana lauantaina eli 7.1.2012 olen Hämeenlinnan Tiiriön liikkeessä klo.10-14 kanien kanssa. Oikein mielellään saa tulla juttelemaan ja paijailemaan pupuja! Tervetuloa! :)

Vuodenvaihteen hoitolaiset kotiutuivat

2012-01-02T23:49:00.005+02:00

Helsingistä meillä viikon verran hoidossa olleet pupuset Vihervaaran Rauno alias Rauno ja Aurinkovillan Iiris alias Martta lähtivät tänään, myöhään maanantaina illalla takaisin kotiin.

Kummatkin hurmasivat, olivat todella uteliaita, seurallisia ja kilttejä. Ennen hoitolaisten kotiinpaluuta otin vielä kuvat pariskunnasta:

Rauno ja Martta ovat tervetulleita uudelleenkin hoitoon, mikäli tarvetta tulee. Terkkuja pupuille ja perheelle, mikäli käytte täällä lukemassa!

Ylöspäin

2011-12-30T06:31:00.002+02:00

On jo pari päivää siitä kun menetimme Sulon. Yhä vieläkin olo on hämmentynyt ja epätodellinen. Hirveä pursuava suru on läsnä kokoajan.

Vaan on ollut samalla pakko nostaa päätä ylös ja keskittää huomiotaan sitä tarvitseviin. Tietyllä tavalla se aina auttaakin, kun on monta huolenpitoa kaipaavaa silmäparia.

Maanantaina meille tuli hoitoon kaksi luppaa, Rauno ja Martta. Luppakorvat ovat kumpikin todella kilttejä ja seurallisia, jotka antavat silittää ja ovat aina uteliaana tulossa luokseni.

Kävin myös viikon verran Hannalla hoitamassa pupuja joka ilta aina eiliseen asti, joten tekemistä on riittänyt.

Maanantaina meille myös saapui Linnean viime helmikuussa syntynyt musta x-kirjava lapsi, Hunajahattara. Tytön olisi tarkoitus poikasia pyöräyttää, mutta ainakaan vielä sulhon lähentymisyritykset eivät ole miellyttäneet.. :)

Tahvo joka herkästi reagoi pieniinkin muutoksiin, on ollut kovin ihmeissään kodin ilmapiiristä, kun Sulo on poissa ja ihmiset surullisia.

Olen ottanut Tahvoa aina välillä sänkyyn kainaloon nukkumaan. On niin lohduttavaa, että se on yhä siinä, nauttimassa rapsuttelusta ja tuhisemassa onnellisen koiran tuhinaa.

Tosin Tahvolla on talviturkki siinä kunnossa, ettei se kauan viihdy kainalossa, kun tulee jo kuuma. Kylmällä lattialla on paras nukkua.. supersuloinen pikku mursuni ♥

Reppulin Sauron "Sulo" 20.8.2011-28.12.2011

2011-12-28T21:50:00.004+02:00

Ei ole sanoja. Ei ole sanoja, kun ei voi edes ymmärtää tapahtunutta. Sulo on kuollut. Neljän kuukauden ikäinen pieni huiskuhäntämme on poissa.

Sulolle nousi tiistai-iltana kuumetta. Eläinlääkäri neuvoi antamaan vettä ja varaamaan ajan eläinlääkäriin seuraavana aamuna. Sulo oksensi ja sitten kuume lähti laskemaan, jolloin Sulo piristyi. Se kuitenkin vielä oksensi, mutta kuume lähti ja lämpö palasi normaaliksi.

Aamulla Sulolla ei pysynyt enää vesi sisällä ja veimme Sulon tarkistukseen eläinlääkäriin, eläinsairaalalle. Siellä oli suunnitelma nesteyttää, ottaa verikokeet ja röntgen. Sulo jäi sinne ja me menimme kotiin odottamaan, että saadaan hakea Sulo kotiin, kun jotain selviää.

Vaan Sulon ollessa sairaalassa, sen olo romahti aivan täysin. Sitä oli yritetty hoitaa, mutta sen kunto vain putosi aivan räjähdysmäisesti siitä huolimatta. Kun pääsimme paikalle, eläinlääkäri sanoi ettei toivoa ole, Sulo tekee kuolemaa. Sanoi, ettei Suloa olisi voinut auttaa vaikka sen olisi tuonut aikaisemminkin, sen tilanne oli todella vakava.

Päädyimme siltä seisomalta viimeiseen piikkiin, jotta tuska hellittäisi niin pian kuin mahdollista.

Se oli niin epätodellista. Seisoa siinä ja katsoa neljän kuukauden ikäistä koiralasta, elämänsä lopussa. Päättää, että on aika päästää irti. Päästää irti, vaikka vasta saimme pienen luoksemme!

Sulolla oli kalsium-arvot huipussaan, jonka vuoksi sen sisäelimet pettivät. Mahdollisia syitä muun muassa syöpä, tai jokin muu vakava sisäelinsairaus. Koska se perimmäinen syy kuitenkin jäi epäselväksi, päädyimme lähettämään Sulon ruumiinavaukseen, jotta saamme tietää mikä meidän rakkaan vei.

Tuska on aiva hirveä, sydämeen sattuu niin paljon. Miten näin kamalan paljon voikaan sattua? Miten tämän valtavan kyynelvirran saa loppumaan?

Sulo, ehdit elää niin lyhyen elämän, mutta toivottavasti kaikki ne pienet hetket olivat arvokkaita. Ainakin me kaikkemme yritimme, että olisit onnellinen. Ja nyt, nyt sinuun ei enää satu. Ikinä enää.

Joulupäivän turinoita

2011-12-25T19:57:00.003+02:00

Kuinkas kaikilla on joulu sujunut? Meidän joulu on sujunut oikein mahtavissa merkeissä niin, että yhä vieläkin hymy huulilla mukavasti sujuneesta aatosta! :)

Aattoillallista nautimme Helsingin pitäjässä vanhan pappilan juhlasalissa, miehen suvun kanssa. Aivan upea juhlapaikka, jossa silmä lepäsi.

Joulusaunassa vanhempieni luona seuraksemme liittyi myös Tyyne, joka rakastaa lämpöä. Ei tarvitse kuin saunan ovi avata, niin johan pikkuinen beagle nököttää lauteilla :)

Koirat herkuttelivat jouluaattona siankorvilla ja täyteluilla, kissat karjalanpaistilla ja puput saivat kaikki illalliseksi joulunpunaisia omenoita.

Red Delicious-omenat tekivät erittäin hyvin kauppansa kaikille - Tildan lapsukaiset suorastaan tappelivat omenalohkoista :)

Omena maistui hyvin myös pienihopea pojalle Muhkikselle, joka on Hannalta hoidossa viikon verran:

Hyvää Joulua!

2011-12-23T18:47:00.005+02:00

Oikein lämpöistä ja mukavaa joulua kaikille kasvateilleni, kasvattieni omistajille, blogini lukijoille ja kaikille jotka tänne sattuvat näin joulun alla eksymään! :)

Toivottavat Riemuloikan puput, neljän koiran komppania, kolme rottulia, kaksi hamsteria, kolme kissaa ja me ihmiset! :)

P.S. Ylimmässä kuvassa tähtenä Saku eli Autumn's Sky's The Limit

Puhetta pojista

2011-12-20T18:07:00.005+02:00

Taneli on ihana. Se on oikea pieni lellivauvani, jossa yhdistyy täyden kympin luonne ja upea ulkomuoto.

Tanelilla on ihana tapa kirmata juoksujalkaa luokseni aina kun saavun kanilaan ja Taneli on siellä vapaana juoksentelemassa. Siinä se sitten nököttää ja nauttii otsasta rapsuttelusta - miten ihanaa se onkaan kun otsasta rapsutellaan! :)

Se on kuitenkin oivaltanut hetken, jolloin luoksetulo tarkoittaa takaisin omaan kämppään joutumista.

Kenties kutsun sitä eri tavalla, josta se tunnistaa kun olen pyytämässä sitä luokse siksi, että laittaisin sen omaan kämppään. Se jää parin metrin päähän seisomaan sen näköisenä että, viittisköhän tulla? Eilen oli pokkani pettää, kun se tuijotti parin metrin päässä. Kun siinä hetken läpsyttelin iloisesti käsiäni ja kutsuin, niin ei se voinut vastustaa kiusausta vaan tuli luokseni pää ojossa, rapsutuksista nauttimaan.

Kotiin palannut kasvattipoika Ponteva Pörrökorva puolestaan on ollut oikein aktiivinen mies, sillä se muun muassa astuu pahvilaatikoita mielellään ja möyrii vapaana ollessaan isoa heinäkasaa.

Jatkuva heinäkasan myllääminen alkaa kummasti näkymään valkoisessa kanissa, sillä tassut eivät ole enää kovin valkoiset :)

Vielä yksi sylikuvakin pojasta, vaikka siinä on valaistus niin huono, että koko kani näyttää keltaiselta! :D

Sisäsiistiä!

2011-12-19T14:03:00.005+02:00

Viikonloppuna meillä tapahtui suuri edistysaskel, kun Sulo oppi pyytämään ulos! Olin aivan innoissani, kun se ison pissahädän yllättäessä meni ovelle piipittämään sen sijaan, että pissaisi vain lattialle. Se pyysi ulos! Juhuu! Ilo ja riemu! :)

Tänään sitten tapahtui ensimmäistä kertaa seuraava edistysakel. Nimittäin, aamulla herätessä ei lattioilta löytynyt pienintäkään pissalammikkoa tai kikkarekasaa! Sulo oli ollut siisti koko yön! Kyllä olen ylpeä pienestä miehestä :)

Meillä on ollut jo monena päivänä yksi ylimääräinen hännänheiluttaja, kun sileäkarvainennoutaja poika on ollut hoidossa aina aamusta iltaan. Sulon mielestä keppihullu touhottaja on kiva tyyppi.

Vähän tylsä tyyppi se kyllä on sikäli, ettei jaa lainkaan lelua muille vaan omii sen täysin. Isomman oikeudella vain nostaa kuonon pystyyn niin, ettei sitä ylety edes nappaamaan suusta. Ja sekös pientä lapinkoiralasta kiukuttaa!

Hoitokoira on melkoinen hömelö - se näkee vain ja ainoastaan kepit. Ainakaan minua se ei näe minkäänlaisena auktoriteettina, sillä se katsoo minua kuin pahintakin idioottia, kun oletan sen tulevan kutsusta esim. sisälle.

Se siis kummasti viihtyy meidän pihalla touhottomassa keppiensä kanssa. Kotiin päästyään se on kuulemma aina ollut väsynyttä poikaa.. :)

Tildan viisiviikkoiset

2011-12-18T23:44:00.005+02:00

Tildan pikkuinen vauvakomppania on tänään sunnuntaina iältään tasan viisi viikkoa. Sen kunniaksi pikkuisista tuli otettua uudet kuvat.

Nyt kuitenkin ihan ensimmäisenä kuitenkin tuore kuva itse mammasta, eli Tildasta:

Tilda on hienosti hoitanut pesuettaan ja olen ylpeä sen emo-ominainuuksista.

Vaan sitten aika siirtyä pienokaisten kuviin. Ensimmäisenä tällä kertaa Tuima Timjami alias "Timi", joka söpöili kuvaushetkellä oikein urakalla, päättämällä muun muassa syödä koristepupun pikkuiseen suuhunsa.. :)

Kun koristepupu poistettiin, että saataisiin hieman mallikkaampi kuva, poika otti ja lykkäsi silmänsä kiinni, näyttäen pikku myyrältä

Koristepupu viekkuun, niin saatiin yksi poseerauskuvakin - jossa siis pörröisemmällä versiolla oikein silmätin auki.

Sähäkkä Sahrami alias "Sahris" osaa olla kertakaikkisen suloinen tytteli. Taattua söpöstelyä taas tälläkin kertaa.. :)

Sitten joku tuoksahti pikkuiseen nenäänkin niin, että oli pakko nuuhkutella..

Mehevä Meiramin alias "Lötkön" kauniin punaiset silmät eivät ole vielä kertaakaan taltioituneet kuviin sellaisina, kuin ne ovat luonnossa. Kuvissa silmät ovat paljon punertavammat, kun luonnossa ne ovat enemmän haaleat pinkit.

Punaisten silmien lisäksi on Lötköllä myös punainen naama - tai pikemminkin oranssi. Pojat ovat kumpikin oikeita sottapyttyjä porkkanaa syödessään, joten nassut ovat aina sen näköiset kuin ne olisi uitettu porkkanamehussa.

Tässä pieni törkyturpa nuuhkii koristepupun korvasta jotain hyvää tuoksua.. :)

Tyyne Show

2011-12-18T17:19:00.009+02:00

"Jestas sentään kun tylsä päivä, kun omistaja eukko vaan laiskotellut ja ei ole vienyt meitä metsälenkille. Rapsuttele tässä nyt sitten korvaa ajankuluksi.."

"Voi kauhia paikka, kun ihan alkaa ramasemaan tämä olla möllöttely..huaaaah"

"MUN pedinkin ympärys on ihan täynnä kaikenmailman lelurääsyjä, kun se pennunriiviö tässä hengaillut.. Luojani, hedari iskee..!"

"Hahah, jos ei kuule aleta lähtemään ulkoilemaan, niin kohta kuule pörähtää sellainen hajupommi, ettei paremmasta väliä. Kohta pörähtää, ihan kohta..!"

Emäntä lopettaa nyt tämän laiskottelun ja lähtee koiruleiden kanssa metsään ulkoilemaan!

Kerttu 5.3.2011-14.12.2011

2011-12-14T23:41:00.005+02:00

Tein tänään vaikean päätöksen, jota olen pyöritellyt mielessäni viikkokausia. Viikkoja, jotka ovat tuntuneet joskus vuosilta.

Kerttu saapui minulle elokuussa ja heti uuteen kotiin päästyään se osoittautui todella pelokkaaksi. Yritin totuttaa sitä käsittelyyn ja läsnäoloon, välillä päästiin yrityksissämme vähän eteenpäinkin. Viime viikkojen aikana yrittäminen kuitenkin alkoi hiljaa kääntyä lohduttomuudeksi ja jopa kyllästyneisyydeksi.

Marraskuussa totutin Kertun yhteen Hansun kanssa ja Kerttu rohkastui kummasti uuden kaverinsa seurassa. Vaan pikkuhijaa se arka ja pelokas Kerttu nousi jälleen esiin. Se joka pelästyi kanilassa kävelevää ihmistä toistuvasti niin paljon, että juoksi pää edellä seinään tai jähmettyi nurkkaan paikalleen kuin petoa pakeneva saalis.

Oli aikoja kun se käyttäytyi vain ujosti tai hieman peläten. Aikoja jolloin se pysyi sylissä ja jopa antoi koskea. Vaan ikävä kyllä niitä pahempia aikoja oli liian paljon enemmän.

Yritin nähdä Kertussa merkkejä tottumisesta ja pelokkuuden vähenemisestä, jopa paljon enemmän kuin niitä merkkejä oikeasti olikaan. Halusin yrittää nähdä että etenemme, jotta välttyisin siltä, minkä päätöksen nyt lopulta tein.

Moens Kamelia, eli tutummin Kerttu nukutettiin tänään eläinlääkärin toimesta ikiuneen. Enää ei tarvitse pelätä mitään.

Paluumuuttaja

2011-12-12T23:48:00.008+02:00

Meidän pupulaan saapui sunnuntaina yksi paluumuuttaja, kun vuoden ikäinen kasvattini Ponteva Pörrökorva palasi omistajansa elämänmuutoksen vuoksi luokseni.

Ponteva Pörrökorva, tai Pörrö joksi olen sitä tässä vuorokaudessa jo huomannut kutsuvani, on Miinan ja Sakun jälkeläinen ja Hansun täysiveli.

Ensimmäisen illan Pörrökorva oli hieman ihmeissään muutoksesta, mutta se kotiutui kuitenkin aika hyvin tänne "lapsuudenkotiinsa" kun sai ruokaa nenänsä eteen.

Tänään maanantaina se on jo ollut oikein reipas poika. Se on saanut juoksennella vapaana kanilassa, niin olen päässyt seurailemaan millainen se on luonteeltaan ja käytökseltään. Ja täytyy sanoa, että hyvin sporttinen ja seurallinen! :)

Pörrö hyppelehtii iloisesti edestakaisin kanilassa, hyppää välillä omaan kämppäänsä ja meno jatkuu taas. Se myös tulee todella rohkeasti luokseni ja antaa silittää ja ottaa syliin ilman mitään ongelmia.

Poikamaiseen tapaan se myös juoksentelee perässäni kävellessäni, joten askelten kanssa saa olla tarkkana, ettei jää jotain pientä ja valkoista alle.. :)

Laittaessani iltaruokaa pupuille, se hääräsi kokoajan uteliaana ympärilläni ja yritti kiipeillä ruokaämpäriin herkuttelemaan

Kun olin Tildan ja pesueen aitauksella, ovi avoinna annostelemassa ruokaa, hyppäsi poika sinne sekaan, tunkemalla pienen myyrän tavoin käteni alta. Vaan Tildan aitauksesta poika kyllä joutui salamannopeasti pois, sillä ei ole suunnitteilla Tildalle juuri nyt lisää lapsia ;)

Pörrölle on haussa uusi hyvä ja vastuuntuntoinen koti, jossa se saisi viettää mukavaa pupunelämää.

Poika ei ole missään tapauksessa soveltuva asumaan pienessä häkissä koristeena, vaan kaipaa paljon jaloittelua. Se rrrrakastaa loikkimista, paikkojen tutkimista ja nenänsä tunkemista joka paikkaan! :)

Neljä viikkoa pörröisyyttä

2011-12-11T21:45:00.002+02:00

Se on kuulkas aika taas juossut ja Tildan pikku pörrökkäiset ovat tänään tasan neljän viikon ikäisiä. Tänään otin pikkuisista neljäviikkoiskuvat ja ensimmäisenä kuvissa esiintyy Tuima Timjami :)

Timjami on pesueen ainoa sinisilmäinen ja näyttäisikin olevan melkoisen komea poika. Se on kiltti ja rauhallinen, mutta myös hyvin meneväinen

Pesueen ainoa tyttö, Sähäkkä Sahrami on oikea söpöläisten kuningatar. Se on pikkuisen mutrusuunsa kanssa hellyttäävyden huipentuma.. :)

Pesueen toinen valkoinen poika Mehevä Meirami on punasilmäinen. Meirami erottui heti alkuun muusta poikueesta sillä, että se on ollut todella helppo käsitellä kokoajan. Se onkin ehtinyt jo saada lempinimen Lötkö :)

Hansu ja muut Pehmot tänään 1-v!

2011-12-10T19:26:00.001+02:00

Maailman kiltein, rennoin, suloisin ja seurallisin pupu Hansu, sekä kaikki muut Pehmo-poikueen jäsenet ovat tänään tasan yhden vuoden ikäisiä! Tahdon toivottaa hyvää syntymäpäivää kaikille Miinan 10.12.2010 syntyneille pienokaisille! :)

Hansu jolla on menossa parhaillaan mitä kamalin karvanvaihtoaika onnistui sentään kuvissa näyttämään edes suht siloturkkiselta:

Pehmo-poikue on ensimmäinen luonani syntynyt valkoinen ss kääpiöluppapesue, kun rakkaus hermeliineistä siirtyi juuri tähän kyseiseen kääpiölupan värimuunnokseen vuonna 2010.

Alunperin poikuee oli tarkoitus syntyä jo syksyllä 2010, mutta toisin kävi ja pikkuiset tupsahtivat maailmaan vasta joulukuussa. Palataanpas hieman ajassa taaksepäin ja muistellaan poikueaikaa..

Kuva yhden vuorokauden ikäisistä pikkuisista on otettu 11.12.2010, kun pesässä oli vielä seitsemän poikasta. Muutaman päivän iässä yksi poikasista menehtyi ja kuusi kasvoi isoiksi.

Ruoka-aikaan riitti aina vilinää, kun Miina ja kuusi lapsukaista ryntäsivät syömään kilpaa herkkuja.

Pienestä pitäen saivat kaikki poikaset osakseen paljon sylittelyä ja samalla aloiteltiin harjoittelemaan selällään olemista. Tässä yksi pesueen pojista miehen kämmenillä 2.1.2011:

Viehkeä Villahousu-tyttö oli kotiin jäänyttä Hansua lukuunottamatta viimeinen kotona oleva, kun se pääsi uuteen kotiinsa hieman muita myöhemmin. Tässä Miina-emo ja pikkuruinen Villahousu helmikuun alkupuolella 2011:

Pesueen yksi poika, Ponteva Pörrökorva palaa omistajansa elämänmuutoksen vuoksi kotiin 11.12.2011. Näen hieman millainen pojasta on kasvanut ja katson sitten jos se pääsisi johonkin uuteen hyvään kotiin :)

Pörröt

2011-12-07T17:50:00.006+02:00

Tildan pörröpalleroisten kuulumisia taas. Pikkuiset ovat ihan söpöimmillään untuvaisina ja korvat sinne tänne höröttäen.

Eilen yritin kovasti saada joukkiosta ryhmäpotrettia, mutta ipanat ovat niin heiluvaisia, että oli helpommin sanottu kuin tehty! Tämä nyt onnistui sitten edes joten kuten.. :)

Valkoiset puput ja porkkanansyönti on sellainen yhdistelmä, joka saa aikaiseksi oranssinassuisia nöpönenukkeja. Tässä nassunsa kanssa Tuima Timjami:

Pesueen ainoa tyttö, Sähäkkä Sahrami on ollut kokoajan selvästi itsepäisin pesueesta. Ahkerasti sitä on sylitelty ja hellitty, joten alkaa käsittely senkin kanssa sujumaan joka kerta helpommin. Tässä roikkopötkönä:

Ja tässä sitten ihan katollaan käpälät kohti taivasta, näin hyvin jo suostuu pysymään kämmenelläkin - ainakin välillä.. :)

Heinäkasat ovat myös kivoja, kun niiden alla pääsee ryömimään piiloon niin, että pylly vain näkyy..

Poikueen punasilmäinen edustaja Mehevä Meirami ja iltapalaporkkana:

Kummatkin pojat vieretysten porkkan kimpussa. Meirami on kuvassa vasemmalla, Timjami oikealla silmät kokonaan piilossa:

Avarampaa asustelua

2011-12-06T19:10:00.003+02:00

Tänään saatiin vihdoinkin aikaiseksi homma, joka on ollut mielessä jo viikkoja - nimittäin kanien kerrostalon asuntojen suurentaminen pojille!

Asunnoista poistettiin väliseinät, jotta jokainen poitsu sai kaksi kertaa isomman tilan käyttöönsä. Nyt jokaisella pojalla, eli Sakulla, Tanelilla ja Santulla on 200 cm x 75 cm kokoiset asunnot.

Santtu tässä kurkistelee omassaan. Kuva tosin hämää aika reilusti Santun kokoa, kun se on aivan etualalla - poika on siis todellisuudessa paaaaljon pienempi kuin asunnossa näkyvä pahvilaatikko! :)

Vielä on hieman autiota asunnossa. Jonkinlainen pieni tuoli tai jakkara olisi ainakin tarkoitus saada jokaiseen asuntoon, koska puput kovasti tykkäävät sellaisilla istuskella.

Tietysti iso tyhjä tilakin on sinänsä hyväksi, että pupuilla on tilaa liikkua, vaikkakin ne varsinaiset spurttailut hoituu kuitenkin häkkien ulkopuolella, vapaana kanilassa.

Ensilumi!

2011-12-06T14:34:00.004+02:00

Tänne meille on näin itsenäisyyspäivän kunniaksi satanut ensilumi! Sulo joka nyt näkee ensimmäistä kertaa elämässään lunta, on erityisen haltioissaan ja hyppelehtii pihalla täynnä virtaa :)

Tyyne puolestaan harmaantuu kovaa vauhtia. Ensin sille ilmestyi valkoiset kulmakarvat, nykyään valkoinen karva kulkee pitkin sen kuonoa.

Olen aina pitänyt Tyyneä junnuna, koska se on todella energinen ja vauhdikas, mutta kun nassu harmaantuu alkaa oivaltamaan, ettei se Tyynekään mikään ihan nuorin ole enää.

Sulolla on menossa ns. honkkelivaihe, kun se on kasvanut kovasti korkeutta ja näyttää hassulta pitkine jalkoineen. Nassu sillä on aina yhtä äärettömän suloinen, ellei jopa suloisempi päivä päivältä! :)

Tahvo on kuin pieni mörrimöykky musta nassunsa kanssa. Tahvolla on pennusta asti säilynyt pieni valkoinen pilkku alahuulessa. Hieman kuin pikkuinen leukaparta? :)

Tahvo jaksaa "pikkuveikan" kanssa touhottaa pihalla. Tästä kuvasta tuli todella epäselvä, mutta se on kuitenkin veikeä otos parivaljakosta, jotka kirmaavat hangessa vieretysten tassutkin samalla asennossa.. :)

Piha on niin kaunis valkoisena! Kovasti toivon, että tällaisesta maisemasta saisi nautia jouluunakin, mutta pahoin pelkään ettei niin käy. Huomaa kuvassa Tyyneä kohti hyppivä ilkikurinen koiravauva.. :)

Tarina Hansusta ja Kertusta

2011-12-05T19:21:00.005+02:00

Päätin joitain päiviä sitten totuttaa Hansua ja Kerttua yhteen, jotta kumpikin yksinäinen sielu saisi seuraa toinen toisistaan. Otin vain kummankin pupun yhtä aikaa vapaaksi pupulaan ja seurasin mitä tapahtuu - ei mitään.

Ei ollut pienintäkään nahinaa, tuhinaa tai töpön täristelyä. Niistä tuli samantien kaverukset, joten jo samana iltana, pariskunnan juostua ensin isossa tilassa monta tuntia yhdessä, uskaltauduin laittamaan ne yhteiseen aitaukseen. Pian ne siellä nukkuivat kylki kylkeä vasten! :)

Tässä ylläolevassa kuvassa valkoinen pariskunta heinäpaalin päällä. Kerttu on vasemmalla, Hansu oikealla pää Kertun yläpuolella.

On ollut myös ilo huomata, että Kerttu on rohkaistunut aivan sanoinkuvailemattoman paljon sen jälkeen, kun muutti Hansun kanssa asumaan! Aiemmin se oli todella ujo, mutta nykyään se jo tulee välillä aitauksen ovellekin vastaan ja antaa rapsutella! :)

Meidän vanhin pupumme on nykyään Puppe, kun melkein 8-v ikään ehtinyt Lotta nukkui pois elokuussa. Puppe täyttää maaliskuussa neljä vuotta. Muutaman päivän takaa uutta kuvaa poitsusta:

Samalla kuvaa myös Paavosta, alias Pontso-Pavesta. Paavo on yksi rakkaimmista lapsukaisista. Se on pehmoinen, suloinen, kiltti, utelias ja samalla omapäinen pikku hirviö.

Pupulassa vapaana ollessaan Paavo kiipeilee häpeilettömästi pöydillä ja hyllyillä ruokavarkaissa ja mikäli olen unohtanut vaikkapa porkkanat ei-paavo-turvalliseen paikkaan, ovat ne oitis nakerreltuja sieltä täältä.

Tuntuu kuin pieni ja pörröinen Paavo-lapsi olisi juuri vasta tullut, mutta niin sekin täyttää ensi kuussa jo kaksi vuotta :)

Alustavaa tietoa Elsan kuolemasta

2011-12-05T16:07:00.007+02:00

Olen ollut muutaman päivän ajan melko järkyttyneissä tunnelmissa, kun sain Evirasta alustavia tuloksia Elsan kuolinsyystä. Patologin mukaan Elsa olisi nimittäin kuollut r-a-v-i-n-n-o-n-p-u-u-t-t-e-e-s-e-e-n. Olin äärimmäisen hämmentynyt kuullessani asiasta ja hämmentyneisyys vain jatkuu yhä.

Yritin patologin kanssa keskustellessani tiedustella perimmäistä syytä sille, kuinka nuori normaalisti syövä kani voisi kuolla ravinnonpuutteeseen, mutta en saanut kuulla mitään järkeenkäypää syytä. Lopulliset tulokset tulevat postitse joskus viikkojen päästä.

Muutama viime päivän olenkin viettänyt aikaani keskustellen muiden kasvattajien kanssa asiasta ja lukemalla kanien erikoisemmista sairauksista, yrittäen löytää jotain syytä tapahtuneelle.

Erään kanien sairauksiin perehtyneen kasvattajan mukaan saattaa olla, etten koskaan saa tietää todellista syytä Elsan poismenoon, koska näytteet kanista tulisi saada välittömästi sen kuoleman jälkeen ja nythän näin ei käynyt, koska kului lähes vuorokausi, että Elsan sai ruumiinavaukseen.

Yksi mahdollinen syy kuolemaan voisi kenties olla kokkidioosi, vaikka Elsa ei minkäänlaisia merkkejä antanutkaan siitä, että se tätä sairastaisi. Se oli pirteä, energinen ja hyvän ruokahalun omaava äkilliseen loppuun saakka.

En voi tällä hetkellä juuri muuta, kuin elää epätietoisuudessa ja odotella lopullisia ruumiinavauspapereita saapuvaksi.

Menetin aivan upean pienen pupunalun, joka on jo suru sinällään, mutta epätietoisuus kuolemaan johtaneesta syystä kuitenkin vain lisää surua.

Pumpulitrio

2011-12-01T20:08:00.004+02:00

Tildan pienokaiset ovat jo 2½ viikon iässä. Kaikki kolme pylleröä voivat hyvin ja kasvavat kovaa vauhtia. Tänään tuli otettua pikkuisista pari kuvaakin, mikä oli taas oma haasteensa kun pallerot heiluvat niin innokkaasti jokaiseen ilmansuuntaan ettei kuvissa näy kuin töpö tai suttu :)

Mehevä Meirami, uros, on aika lälly tapaus. Sillä on niin suloisen pullea pikku karvamassu, etten voi olla rapsuttelematta sitä aina pehmoisesti sormenpäälläni, kun se lötköttää kämmenelläni selällään.

Kämmenelläkin voi toki ottaa pikkuriikkiset nokoset sillä välin, kun kamera käy ja taltioi hetkeä.. :)

Sähäkkä Sahrami on pesueen ainoa tyttö. Se on selvästi itsepäisin kun vertaa poikiin. Se on myös pesueen pienikokoisin ja siksi mitä suloisin miniatyyripupu :)

Toinen poika on nimeltään Tuima Timjami. Kuten Mehevä Meirami, sekin on sangen letkeän lötkö tapaus. Ottaessani kuvaa se kutitteli pikkuisilla hampaillaan kämmentäni, kokeillen kai tulisiko jostain kohdin emonmaitoa.. :)

Ihastuttavan Ilon ja sakean surun päivä

2011-12-01T10:55:00.005+02:00

Keskiviikkona sain tietää, että kasvattajanimeni on hyväksytty. Sain ensimmäisen toiveeni, Riemuloikan.

Olin ja olen yhä tästä hyvin iloinen, mutta iloni jäi myöhemmin illalla surulta piiloon. Elsa, Miinan syyskuussa syntyneestä pesueesta kotiin jäänyt tyttö on kuollut. Tyttö oli vielä aikaisemmin päivällä normaali oma itsensä, mutta iltaruoan aikaan löysin sen ikiuneen nukahtaneena.

Olin aivan sanaton ja hämmentynyt, en voinut uskoa näkemääni todeksi.

Tahdon selvittää kuolinsyyn, joten Elsa lähti tänään Helsinkiin Eviraan kuolemansyyntutkimukseen. Koska Elsan ja veljensä suhteen on selkeitä jalostussuunnitelmiakin, on tärkeää tietää mihin tyttö kuoli.

Olen sanaton.

Älä seuraa johtajaa

2011-11-28T17:42:00.005+02:00

Meillä tapahtui lauantaina melkoisia. Tahvo oli murtanut ulkorakennuksen takaa aitaan kolon, josta se oli päässyt karkuteille - mukanaan tietysti Sulo, joka seuraa "isoveikkaa" uskollisesti sinne ja tänne. Tahvo tuli takaisin kotiin, Sulo ei.

Etsimme Suloa metsästä ja ajelimme ympäri kylää huolesta sekaisin. Pikkuisesta ei näkynyt jälkeäkään. Sitten keksimme soittaa paikalliseen löytöeläintaloon ja kappas vain - Sulo oli heillä! Siispä ajoimme sinne lunastamaan Sulon takaisin. Siellä se pieni raukka istui häkissä häntä heiluen.. tuntui kamalalta hakea pikkuista löytötalolta.

Onneksi tarina päättyi onnellisesti! Ehdin jo kuvitella mielessäni kaikki mahdolliset vaihtoehdot sille mitä on voinut tapahtua. Vaan pallero on onnellisesti kotona luonamme! :)

Sunnuntaina oli aivan karmea keli - kylmää, pimeää, tuulista ja vesisadetta. Kävimme kuitenkin koirien kanssa hiekkakuopalla.

Sateinen sää, märkä hiekka. Kuinka koirien turkin keräsivätlään hiekkaa, kun ne ravasivat pitkin hiekkamonttua. Kun koirat olivat kylpyhuoneessa kuivattelemassa, oli sen lattia muuttunut saharaksi.. :)

Esittelyssä: Elsa

2011-11-23T22:40:00.006+02:00

Miinan syyskuussa syntyneestä poikueesta jää kotiin yksi tyttö, Valpas Vaeltaja. Kutsumanimekseen tämä kaunis pikkuneiti on saanut nimen Elsa. Kunnia nimestä Hottentotin-kasvattajalle Johannalle, joka sitä ehdotti :)

Tämä poikue on ollut todella lupaava, joten oli vaikea monesta kaunokaisesta päättää se yksi kotiin jäävä tyttö. Elsa erottui pienenä joukosta ollen pesueen hurjapää, joka kiipeili karkuteille ja kanilassa vapaana jaloitellessaan sen saattoi löytää melkein mistä tahansa. Se on kuitenkin hieman rauhoittunut.

Sittemmin pesueen ainoa poika, Hilpeä Hiippari on ollut se hurjapää, joka kiipeilee apinan tavoin seiniä pitkin, päästäkseen syömään masunsa pulleaksi ruokavarkaissa. Hiipparista on kasvamassa todella upea uros, joten sen jalostuskäyttö on tärkeää - tästä syystä se muuttaa kotiin, josta sitä on jossain vaiheessa mahdollista saada kyläilemään "tytöissä".

Elsa on utelias ja kiltti tyttö, johon yritän tehdä paremmin tuttavuutta nyt kun se jäi kotiin ja muut pesueen tytöt lähtivät omiin kotehinsa. Vaikka jo kaikkien poikasten kanssa on paljon seurustellut, niin nyt oppii pikkuhiljaa tutustumaan tähän neitiin ihan omana yksilönään, ilman muiden sisarusten läsnäoloa :)

Nuhanenän terveiset

2011-11-21T16:22:00.005+02:00

Ihan ensimmäisenä ennen kuin unohdan: olen saanut viime aikoina paljon sähköposteja, mutta koska olen todella hirveässä flunssassa en ole jaksanut kaikkiin vastata ajallaan. Kiitoksia kaikille ketkä olette laittaneet sähköpostia muun muassa pupuasioista, pahoittelen että vastaaminen kestää. Enköhän minä tästä vielä nouse! :)

Tildan pikkuiset palleroiset voivat hyvin ja pullistuvat kovaa vauhtia. Vaikka ihan alussa olinkin poikueen ensitarkastusta tehdessäni näkevinäni seassa yhden luonnonkeltaisen, niin pian kävi selväksi, että kyseinen pallero on myös valkoinen sinisilmäinen. Pesueessa on siis kaksi valkoista sinisilmää ja yksi luonnonharmaa x-kirjava.

Perjantaina lyllersin flunssaisena eläinlääkäriin, kun oli aika ottaa Sulolle ensimmäinen rokotus ja katsella hieman Millan vointia. Suloa kävi ihailemassa yksi jos toinenkin hoitohenkilökuntaan kuuluva ihminen ja minua hymyilytti kovasti, kun Sulo oli kovin ujo ihailevien katseiden alla :)

Milla, jolle olisi tammikuussa tulossa ikää 13 vuotta, on alkanut kärsimään yhä selvemmistä vanhuudenoireista. Tämä on kovasti aiheuttanut viime viikkoina ja jopa kuukausinakin stressiä siitä, mikä olisi Millan kannalta paras vaihtoehto. Asia mietityttää, välillä ihan itkuksi saakka.

Takapää Millalla on nykyään selkeästi voimattomampi ja myös mitä ilmeisemmin kipeä, joten mummulle aloitettiin Norocarp-kipulääkekuuri. Katsotaan kuukausi koheneeko mummun tila mihinkään suuntaan. Jossain vaiheessa se viimeinen päätöskin tulee väistämättä eteen - aika näyttää milloin..

Vauvauutisia!

2011-11-14T22:07:00.001+02:00

Tilda synnytti odotetusti sunnuntaina pesueen. Pikkuiset syntyivät myöhään illalla ja pesueessa on vain kolme pikkuista - minipesue :)

Ensikatsomalta vaikuttaisi siltä, että joukossa on yksi valkoinen ss, yksi luonnonharmaa x-kirjava ja yksi kenties luonnonkeltainen.

Olen itse flunssassa - kuinka ollakaan vietettyäni pitkän lauantain messukeskuksessa kaninäyttelyn parissa, flunssani paheni ja sunnuntaina en sitten mihinkään päin päässytkään. Onneksi mieheni haki sekä minun, että Hannan kanit kotiin. Marjukka auttoi vieden kaikki kanit miehelleni messarin pihalle.

Itse näyttelyssä minulla oli mukaa kolme poikaa, valkoiset sinisilmät Saku ja Santtu, sekä luonnonkeltainen lellivauvani Taneli.

Saku sai vain 92 pistettä. Yritin saada Sakua kovasti laihtumaan, mutta pullea se oli yhä näyttelyssä joten yksi piste putosi painosta. Tässä Saku pulleroinen arvostelupöydällä:

Santtukin eli toinen valkoinen ss sai vain 92,5 mikä oli pisteen verran huonompi kuin kuukausi sitten Lapualla, jossa poitsu sai siis 93,5.

Tanelin tuloksesta olen todella iloinen. Taneli on väriltään liian vaalea luonnonkeltainen, mutta koska kasvatan valkoista sinisilmäistä ja Taneli on x-geenin kantaja, ei sen värin laadulla ole minulle mitään merkitystä.

Mutta vaikka siltä taas odotetusti lähti pisteitä väristä niin, että väristä tuli vain 8/10 pistettä, oli Tanelin kokonaispisteet siitä huolimatta 93! Rodunomaisuudesta putkahti pisteitä peräti 19,5/20. Hieno, hieno mies! :)

Välillä katselin näyttelypaikan vieressä olevaa kanien estehyppyä. Sitä on aina veikeä seurailla.

Duhadedä

2011-11-11T22:32:00.006+02:00

Viikko on hurahtanut niin, että viikonlopussa jo ollaan. Tällä viikolla on ollut mukavaa touhua, kun oli mm. pitkästä aikaa SPR:n Ystävien kokous. Vaikka meitä ei montaa vapaaehtoista ollutkaan paikalla, niin oli silti ihana nähdä ihmisiä! Vaan sitten olenkin ollut flunssassa ja sen vuoksi enemmän tai vähemmän "heikossa hapessa". Ei niin kiva.. :)

Viikonloppu sujuu omalta osaltani Helsingissä jossa on kanien Grand Gala messukeskuksessa. Toivon kovasti, ettei flunssani ainakaan pahentuisi juuri kyseisille päiville, jotta siellä jaksaa hyvin olla.

Tahvo ja lapinkoiralapsi Sulo ovat yhä kuin paita ja peppu, leikkiä touhottavat harva se hetki. Pakko laittaa pari kuvaakin taas esille! :)

Pupuja pinkissä

2011-11-06T20:07:00.007+02:00

Tänään oli pupulassa valokuvauspäivä, kun otin osasta pupuja uudet kuvat. Kaikkien kuvat eivät todellakaan onnistuneet odotusten mukaan, mutta ehkä minä kuitenkin nämä jossain vaiheessa laitan tuonne kotisivuille pupujen esittelyihin.. :)

Linnea joka on hyvin kaunis tyttö, on tällä hetkellä iältään reilut puolitoista vuotta.

Miina on yksi maailman kilteimmistä kaneista. Miinalle tuli alkusyksystä ikää kaksi vuotta.

Taneli ei olisi millään halunnut pysyä kuvattavana, kun se tarkalla vainullaan aisti siinä olleen tyttöjä ennen omaa kuvausvuoroaan. tässä yksi, noh, veikeä otos.. :)

Tildalla on masu pulleana, koska se on tällä hetkellä jo yli kolmannella viikolla kantavana. Viikon kuluttua olisi odotettavissa pienokaisia - jännityksellä odotellaan miten käy! :)

Kerttu on kaikista kaneistamme ujoin. Minun on ollut tähän jokseenkin vaikea suhtautua, koska olen tottunut muiden kanieni olevan kesyjä ja seurallisia. Se on kuitenkin todella kiltti ja antaa käsitellä - sekä söpöstelee valokuvassa näin herttaisena :)

Santtu on mitä mainioin pikkumies! Se on todella tarkka siitä, että pääsee tarpeeksi juoksentelemaan vapaana. Se on oppinut, että kun paukauttaa häkissään seinää ja tulee sitten tuijottamaan, pääsee vapaaksi.

Vaan silloin kun joku muu on vapaana, enkä voi Santtua päästää juuri silloin, se paukuttaa seinään toistamiseen ja tuijottaa aina vain tiiviimmiin sen näköisenä että "eikö se eukko nyt tajua?!"

Saku on komeista komein pallero ja siinä on myös sylipupun vikaa. Sakulla on aivan upea päänmuoto ja kaunis runkokin - mitä nyt vatsamakkaroita aina kummasti kertyy, kun "joku" antaa liikaa ruokaa.. :)

Veljekset kuin koirakset

2011-11-04T01:21:00.000+02:00

Täytyy sanoa, että kummasti se elämä aina muuttuu kun pentu tulee taloon. Kuuloni on herkistynyt äärimmilleen, jotta kuulen toiseen päähän taloakin äänen, joka lähtee pikkuisista naskalihampaista, jotka ovat uppoamassa antiikkilipaston jalkaan.

Refleksit myös ovat hioutuneet äärimmilleen, jotta kaltaiseni pieni ja pyöreäkin singahtaa salamana sohvalta ylös silloin, kun pentu alkaa kyykistelemään lattialla pyöräyttääkseen siihen kikkarekasan.

Ja kasvuvauhti! Se jaksaa aina todella hämmästyttää. Kuinka niin pienen pieni pylleröinen muuttuu hetkessä korkeajalkaiseksi ja enemmän koira muistuttavaksi touhottajaksi.

Vaan pienihän se on yhä. Kuten tämä kuvakin hyvin havainnollistaa, "maailma näyttää olevan niin suuren suuri, mutta minä olen vain pienen pieni poika" :)

Tahvo on yhä erittäin hyvää pataa pienen riiviön kanssa. Nykyään pojat leikkivät monta kertaa päivässä niin, että töminä kuuluu ja lelut saa kyytiä. Tässä Sulo ilmeisesti kuiskailee jotain "isoveikan" korvaan.. :)

Torstaina Sulo löysi lattialta roskan, pienen pienen palasen sellofaania, jota meni samantien näyttämään "isoveikalle". Siinä sitä sitten pientä roskaa vaihdeltiin rauhallisesti ja suloisen sopuisasti suusta suuhun moneen kertaan niin, että rapina kuului.

Ipanaelämää

2011-10-31T00:32:00.006+02:00

Vaikka siitä on vasta kaksi vuotta kun Tahvo oli pieni pentu, tuntuu pentuarki taas niin uudelta.

Tuntuu, että kun Sulo on hereillä niin saa olla silmät selässäkin, koska ipana ehtii alta aikayksikön iskeä pikkuiset pedonhampaansa lipastonjalkoihin ja ovenkarmeihin.. :)

On ollut niin ihana huomata, kuinka hyvin Tahvo on ottanut Sulon vastaan perheeseen! Ne tuon tuostakin leikkivät yhdessä tai nakertavat halitusten samaa luuta tai lelua.

Tahvo tarjoaa Sulolle leluja tieten tahtoen varastettavaksi ja on hyvillään kun pikkuinen tulee nukkumaan kylkeen kiinni. Tässä noin viikon takainen kuva parivaljakosta:

Sulon kanssa on kulunut aika opetellessa sisäsiisteyden saloja, totuttautumalla kaulapantaan ja hihnaan, sekä ihmisiin ja muuhun vilinään myös Hämeenlinnassa kulkien. Hieman on myös aloitettu leikin ohessa opettelemaan istumista, sivulletuloa ja lelun tuomista.

Tyynellä on tapana katsella kotona laukkaavaa pörröpalloa avoimen halveksuvasti, koska se häiritsee leikkimisellään Tyynen kauneusunia. Metsälenkillä kulkiessamme Sulo roikkuu intoa puhkuen Tyynen kintereillä ja Tyynen pään päällä voi lähes nähdä pienen kiukkupilven.. :)

Kun ruoka-aika lähestyy, Tyyne pääsee omaan elementtiinsä. Se näyttää kärsivältä, elämän rajusti runtelemalta koirapololta, joka katoaa näkymättömiin, ellei saa ruokaa juuri nyt. Heti. Samantien.

Koiraa ei vahingoitettu kuvauksissa, sai ruokaa ;)

Pikkumustat

2011-10-30T01:16:00.004+03:00

Meidän perheen pienikokoisimmat karvaturrit pääsivät uusiin kuviin, kun hamsteripojat Turo ja Oliver saivat söpöstellä kameran edessä.

Siinä missä papparaisempi Turo keskittyi kuvausrekvisiitan silpomiseen ja piilottamiseen pala palalta poskiinsa, tiirasi Oliver uteliaana kameraan päin.

Turolla on ikää 2v 2kk ja sen tietyllä tavoin huomaa jo papan ulkonäöstäkin. Turkki on pööröisempi kuin nuorena ja muuttanut väriään. Poskipussit sen sijaan ovat yhtä tilavat kuin aina ennenkin, sillä leipä mahtuu sinne oikein mainiosti! :)

Nuorempi poika Oliver, joka meille muutti kesällä eläkekotiin ja jonka iästä minulla ei ole tarkkaa tietoa, ei leivästä välittänyt kun pelottava musta mötikkä räpsähteli kokoajan nenän edessä. Ja hyvänen aika kun toinen on niin SÖPÖ.. :)

Ahmijat

2011-10-21T12:05:00.004+03:00

Miinan pikkuisille tuli eilen ikää tasan kuusi viikkoa. Energiset ja uteliaat töpöhännät ovat kasvaneet kovasti.

Eilen oli pupuilla salaattipäivä ja se olikin herkkua monen pienen mielestä. Erityisesti Paavon mielestä, joka ahmi salaattia kovaa vauhtia, kuten kuvastakin huomaa.. :)

Myös Thyringer-tyttö Martta kasvaa kovaa vauhtia ja saa kokoajan painoa lisää. Martta ja Mauno asustelevat nykyään yhdessä. Mauno on niin isopäinen, että Martta ei meinaa mahua samaan aikaan ruokakupille, mutta kova on yritys.. :)

Meillä on myös yksi ylimääräinen pupu ollut nyt parin päivän ajan kyläilemässä, kun se tuli Sakulle astutettavaksi. Suloisella pikkutytöllä on komea turpatyyny! :)

Metsän siimeksessä

2011-10-20T23:49:00.013+03:00

Syksy on ihanaa aikaa ulkoilla koirien kanssa metsän siimeksessä. Ei ole liian kuuma, ilma on raikas ja hyttyset kadonneet. Minä kävin torstaina ensimmäistä kertaa kaikkien neljä koiran kanssa metsässä ulkoilemassa - pikkuinen Sulokin hyppelehti innolla :)`

Onnistuin saamaan ikäänkuin puolivahingossa ihanan otoksen koko koirajoukostamme. Kaikki rakkaat vasemmalta lukien: Tyyne 8-v, Tahvo 2-v, Sulo 8 viikkoa ja Milla 12-v:

Pidän koirilla aina metsälenkeilläkin valjaat/pannat siltä varalta, että jos joku tai jotain tulisi vastaan, niin saan koirat kiinni. Sulo ei ole vielä tottunut pantaan ja rapsuteltuaan aikansa päätti näyttää näin söpöltä, että panta otettaisiin pois:

Sitten riittikin vauhtia! Sulo juoksenteli välillä Tyynen perässä, välillä Tahvon perässä. Mill-mummun hidas hipsutus ei Sulon mieleen ollut lainkaan ja se kyllästyikin alta aikayksikön seurailemaan Millan hiljaista sipsuttelua. Tässä juoksennellaan Tyynen perään:

Sitten ihmetellään, että miten kummassa se "isoveikka" on päässyt ison ja pelottavan lammikon toiselle puolelle..
Yhdestä kohdin lähdettiin samoilemaan polkua pitkin ja sieltä löytyikin aivan ihana suoalue! Voi kuinka se olikin kaunis.

Ikävä kyllä en päässyt sinne samoilemaan, kun ei ollut saappaita matkassa, mutta koirat menivät sitten lätsyttämään. Milla-mummu katseli maisemia ja Tyyne ja Tahvo nuuhkuttelivat:

Huiskuhäntä

2011-10-18T23:20:00.006+03:00

Meiltä ei vauhti lopu kesken, mitä tulee karvaisiin tallustelijoihin. Viikonloppuna meille nimittäin saapui Reppulin kennelistä pikkuruinen lapinkoirapoika Reppulin Sauron, alias Sulo:

Pentuelämä on kyllä melkoista touhottamista. Pissalammikoita lattialla, hampaanjälkiä siellä sun täällä. Pennut ovat hirveitä, mutta samaan aikaan niin valloittavia! :)

Viisiviikkoiset nöpönenät

2011-10-14T18:41:00.002+03:00

Siinä nököttävät Miinan lapsukaiset tänään viiden viikon ikäisinä. Oli työn ja tuskan takana saada edes yksi kuva, jossa kaikkien päät ovat suurinpiirtein samaan suuntaan.

Päättivät näemmä vielä kameran räpsähtäessä muodostaa asetelmankin, kun kaksi nosti päänsä ylös ja korvat kohti kattoa :)

On ollut todella vaikeaa päättää, että kuka tytöistä jää kotiin koska poikueessa on nyt monta lupaavaa tyttöä. Tämän vuoksi en ole kenellekään kiinnostuneelle suostunut vielä varaamaankaan yhtään tyttöä. Pari päivää sitten kuitenkin tein lopulta päätöksen kotiinjäävästä, mutta nyt on taas alkanut mieli muuttua ja arvon kahden tytön välillä. Kenties minä sen vielä joskus päätän?

Kaikki pikkuiset ovat jo todella hienosti tottuneet sylissä olemiseen, selälleen kääntämiseen, hampaiden katsomiseen, pyllyn ja kynsien katsomiseen kun joka päivä ahkerasti harjoitellaan. Pesueen ainoa poika on kaikkein itsepäisin - voi mikä pieni känkkäränkkä minulle kotiin jääkään :)

Nyt kuitenkin pidemmittä puheitta tuoreet kuvat kaikista nöpönenistä tältä päivältä:

Tyttö 1: Valpas Vaeltaja

Tyttö 2: Sulava Suunnistaja

Tyttö 3: Tomera Tallustaja

Tyttö 4: Siveä Sipsuttaja

Poika: Hilpeä Hiippari

Mauno ja Martta

2011-10-12T23:40:00.007+03:00

Lauantaina meille muuttanut thyringer tyttö Martta, on saanut tehdä tuttavuutta Mörökölli-ranskanluppaan Maunoon. Vaikka kokoeroa on vielä todella huimasti, niin puput ovat tulleet todella hyvin toimeen :)

Martta ja Mauno saavat juoksennella monta tuntia vuorokaudessa yhdessä vapaana kanilassa, jossa ne ovat tulleet alusta asti hyvin juttuun. Kokoero on kuitenkin todella hurja, joten en ole niitä vielä uskaltanut samaan karsinaan laittaa. Puhumattakaan siitä, kun Mauno on yleisesti ottaen harvinaisen aggressiivinen.

Martta on pikkuinen ja painaa vasta kilon, kun Mauno painaa noin 4,5 kiloa. Yhtenä iltana Mauno otti ja istui Martan päälle niin, että tyttö senkuin sätki siellä ison pyllyn alla.. Mauno tuskin huomasi, että joku pikkuriikkinen siellä kannikan alla väpättää :)

Tässä jossain vaiheessa olisi kuitenkin tarkoitus puput asuttaa yhdessä samaan karsinaan, mikäli hyvin tulevat jatkossakin toimeen. Isoin karsina/aitaus on kooltaan noin 1,4m x 1,2m mutta se tuntuu silti liian pieneltä kahdelle isolle pupulle, vaikka runsaasti saavatkin jaloitella vapaana. Täytyy nyt katsoa ja miettiä mitä tuleman pitää!

Lapualla

2011-10-09T20:07:00.000+03:00

Lauantaina oli Lapualla kaninäyttely, johon suuntasin mukanani neljä näyttelyyn menevää kania, sekä yksi uuteen kotiin lähtevä pikkuinen. Olimme näyttelyä edeltävän yön kaverin kanssa vuokramökillä, jossa saunoimme ja nautimme takkatulesta. Kertakaikkisen hieno näyttelyreissu siis! :)

Päätin näyttelyaamuna viiem tingassa, että ilmoitan yhden kaneistani myös PET-luokkaan jälki-ilmoittautumisena, kun muuten kaikki kanini olivat menossa vain ulkomuotoon. Entten tentten, nopea päätös ja pettiin päätyi Santtu. Pojalla menikin kivasti, sillä se sai 94 pistettä, sijoittui LKV3:ksi ja sai erikoispalkinnon näyttelyn puhtaimpana uroksena.

Ulkomuodossa jännitin kovasti, että saako Taneli pisteet koska se on todella vaalea luonnonkeltainen ja omaa myös nokisuutta. Olinkin ihan onnellinen, että se sai 92,5 pistettä väristään huolimatta. Rotuleimasta se sai 19 pistettä, mistä olin hyvin iloinen!

Olen Tanelin pienestä pitäen kasvattanut ja lellinyt, joten se on luonteeltaan äärimmäisen seurankipeä ja se pisti näyttelyssäkin hymyilyttämään. Poika nimittäi tunki ahkerasti nenäänsä näyttelyhäkistä läpi aina, kun vain näki jonkun ihmisen kulkevan ohitse. Siinä sitä sitten pysähtyi yksi jos toinenkin rapsuttelemaan Tanelia otsasta.

Tanelin lisäksi näyttelyssä olikin mukanani sitten kolme valkoista sinisilmää, eli Ruotsista tulleet Santtu, Kerttu ja Tilda. Santtu sai myöskin rotuleimasta 19 ja kokonaispisteitä 93,5. Myös Tilda sai 93,5 ja Kerttu 93. Väristä Kerttu ja Tilda saivat 9,5 pistettä! Hienoa tytöt! :)

Vaan mitäs muuta näyttelypäivänä tapahtuikaan?

Milayan (kasvattaa nimellä X-File's) kanssa kun jutusteli siinä päivän mittaan, niin yritti thyringeriä kovasti tarjota ja lopulta sitten suostuin oikein kunnolla katsomaan niitä.. arvatkaa vain miten kävi! Kannoin kuin kannoinkin kotiin thyringer-tytön! Kiitti vain Milaya! :)

Tässä neitiseni on:

Tyttö eli X-File's Mistress sai kutsumanimekseen Martta. Olisi tarkoitus lähteä kokeilemaan, että mitä Mauno mahtaisi tuumata kaverista.. :)

Hamstraajat

2011-10-03T15:18:00.001+03:00

Meidän perheeseemme kuuluu kaksi syyrialaista hamsteria, joista vanhempi täytti juuri syyskuun alussa kaksi vuotta. Turo on pirteä pappa, joka yhä natisuttaa juoksupyöräänsä öisin ja kipittelee välillä kovaakin vauhtia ympäri terraariotaan.

Syyskuun alussa Turo oli elämänsä toista kertaa mukana näyttelyssä. Turo sai näyttelyn vanhimpana hamsterina lahjoituspalkinnon, jyrsimistankoja. Nehän kelpasi papalle mainiosti, sillä se kävi samantien kimppuun kun sai sellaisen! :)

Mun herkku, munnnnn!

Turo asui ennen 80-senttisessä terraariossa, mutta vanhoilla päivillään muutin sen 120-senttiseen terraarioon. Turo käyttää tilan hyödykseen, sillä se kirmailee pirteänä papparaisena pitkin terraariota.

Kukkuu

Kesällä meille muutti myös toinen hamsteri, hieman vahingossa. Tarkoitus ei ollut toista hamsteria perheeseen hankkia, mutta se tuli toisesta kodista viettämään "eläkepäiviään" meille.

Pojan tarkka ikä ei ole tiedossa, mutta arviolta se on reilun vuoden iläinen. Kyseessä on myös syyrialainen musta poika, nimeltään Oliver:

"Moi"

Oliver on hyvin energinen poika ja oli haltioissaan saadessaan juoksupyörän. Koska se on noin puolet nuorempi kuin Turo, on vauhtikin tuplasti hurjempaa - huikea rytinä senkuin kuuluu yöt läpeensä, kun Oliver pistää juosten pyörässään :)

"Kohta pistän taas juoksuksi"

Yksi suuri perhe ja uudet ystävät

2011-10-01T23:44:00.002+03:00

On mukava katsella Miinan, poikasten ja Paavon suloista yhteiseloa. Ne ovat kuin yhtä suurta perhettä, loikoillessaan välillä isossa kasassa ja syöden rykelmässä samalta kipolta.

Kun poikaset lähtivät pesästä liikkeelle, Paavo oli aluksi sen näköinen, kuin miettiisi mahtavatko nuo pienet pörröiset otukset purra. Vaan nykyään ipanat hyppivät välillä Paavon ylitse tai köllöttelevät sen korvien alla ja Paavo on kuin mikä tahansa kunnon isukki :) Tässä koko perhe ruokakipolla:

Paavo tosin on niin tumma, etenkin kun vertaa aivan valkoisiin Miinaan ja lapsukaisiin, että hyvä kun näkyy koko poika kuvassa.. :)

Muutakin iloista "perhetapahtumaa" on, kun perjantaina päätin totuttaa Linnean ja Pupen yhteen. Puppehan jäi yksin, kun Lissu kuoli jokin aika sitten.

Päätin kokeilla suoraan kepillä jäätä ja kantaa kummankin pupusen pihalle aitaukseen. Välillä oli vähän pöristelyä ja pientä takaa-ajoa, mutta muuten kaikki menikin samantien erittäin hyvin ja jo illalla meillä oli uusi pupupariskunta, Puppe ja Linnea! :)

Kuvat tältä illalta:

Komistus

2011-09-27T23:51:00.000+03:00

Taneli tulee nyt keskiviikkona tasan puolen vuoden ikäiseksi. Ja voi kuinka komeaksi poitsu onkaan tullut kasvaessaan! Nämä kuvat Tanelista on otettu maanantaina:

Taneli on muutenkin ihana poika! Taneli aina niin tiiviisti seurailee puuhiani, että sille on helppo höpöttää niitä näitä. Vapaana ollessaan se tulee aina luokseni kun saavun kanilan ovesta sisälle ja seurailee välillä puuhiani. Iloinen loikka senkuin lentää, aina kun se kirmaa luokseni töpö väpättäen :)

Eilen Kerttu-tyttö puolestaan joutui kylpyyn. Vaikka sillä olikin silmät hieman suurina kun vesi alkoi valumaan, se oli todella kiltisti pesun ajan. Tosin se näytti hieman siltä, kuin "kosto elää".. :)

Tänään lähti Linnean lapsista yksi uuteen kotiinsa. Höpönassulla, joka muutti uuteen kotiin, on ollut muutaman päivän toinen korva kohti kattoa, kun on ilmat viilenneet joka vaikuttaa selvästi poikasten korvien asentoihin. Kun muuttaa sisälämpötilaan, niin korvakin sitten laskeutuu takaisin alas. Toivottavasti laskeutuu pian, ellei ole jo lasketunutkin :)

Miinan kaksiviikkoiset

2011-09-26T21:58:00.000+03:00

Miinan ihana taaperot ovat jo yli kahden viikon ikäisiä ja ovat etenkin tänään alkaneet kovasti touhuamaan ympäri aitausta. Poikasissa on neljä tyttöä ja vain yksi poika. Kovin tyttövoittoista! :)

Otin tänään pikkuisista uudet kuvat, samalla kun merkitsin jokaisen turkkiin tunnisteen, jotta erotan pikkuiset toisistaan.

Tyttö 1

Tyttö 2

Tyttö 3

Tyttö 4

Poika

Hoitolapset taas kylässä

2011-09-23T23:22:00.002+03:00

Meillä on taas hieman ylimääräistä tohinaa, kun muutamaksi päiväksi tuli hoitopupuja. Kyseessä on sama parivaljakko joka on meillä jo ennenkin pariin otteeseen ollut, iso risteytyspupu Kerttu ja rexpoika Väinö.

Puput ovat tottuneet kotonaan olemaan kokoajan vapaana, joten pyrin täällä hoidossakin pitämään niitä mahdollisimman paljon vapaana. Ensimmäiseksi yöksi kuitenkin joutuivat karsinaan ja Väinö tässä ihmetteleekin, että miksi meidät suljettiin tällaiseen vankilaan?

Kerttu näkyy kuvassa huonosti, kun on varjossa ja heinäkorin alla. Kertun kanssa onkin nyt suuremmin hommaa, kun se raukka kärsii tassunpohjatulehduksesta.

Aamuin illoin on jalkojen huuhtelu, desinfiointi, rasvaus ja kanin lääkitseminen. Kertulle myös vaihdetaan aina pesun yhteydessä uudet sukat jalkaan. Tässä kuvassa on sukkapupu Kerttu sylissäni :)

Linnea puolestaan on alkanut ottamaan mallia lapsukaisiltaan ja yllätti eilen kiipeämällä seinällä olevaan heinäkoriin, kuten Linnean pienokaiset ovat tavanneet tehdä. Siinä se sitten nökötti itsekin vähän sen näköisenä että "miksiköhän mä oikeastaan olen tässä?"

Eilen sain kunnon naurut kun menin kanilassa käymään! Miinalla ja Paavolla oli jaloitteluvuoro ja olivat siellä siis vapaana, mutta en löytänyt Paavoa mistään. Sitten vihdoin älysin katsella ylöspäin.. se nökötti oikein tyytyväisenä parin metrin korkuisen vitriinin päällä, tyynyllä loikoillen! :)

Paavo oli kiivennyt heinäpaaleja pitkin niin, ettö oli lopulta päässyt vitriinin päälle. Vitriinin päällä on tyyny, joten siinä se poitsu köllötteli erittäin tyytyväisen oloisena. Pitäisiköhän laittaa Paavolle aitaukseen joku oma pehmopeti.. :)

Postia pojilta

2011-09-20T14:40:00.002+03:00

Kuinka iloinen olenkaan aina kun kuulen kasvateistani. Saan paljon iloisia sähköposteja, joissa kerrotaan pupujen kuulumisia ja luen niitä hymy korvissa saakka! Nyt olen saanut olla superiloinen kun olen löytänyt postilaatikostakin yllätyksiä! :)

Tänään oli postilaatikon pohjalla iloisen värikäs kortti odottelemassa. Kortti tuli Ketterä Karvamassu-pojan perheeltä, johon poika muutti juuri viime viikon lopulla. Poika sai muuten uudessa perheessään nimekseen Aatos. Tämä ihana kortti ilahdutti minua tänään:

Viime viikolla puolestaan oli postilaatikossa odottelemassa kirjekuori, jonka sisältä löytyi valokuva ja kuulumisia Notkea Nurmirölli-pojasta, eli keväällä syntyneestä pojasta joka muutti perheeseen Pirkkalaan.

Poika sai kutsumanimekseen Rölli, kuten voi huomata valokuvaan liimatuista kultakirjaimistakin :)

Röllin kuva on otettu heinäkuussa, joten poika on kuulemma tästä kuvasta kasvanut ja komistunut lisää :)

Olen todella iloinen näistä saamista ylläreistä! Kiitos aivan tuhannesti teille kasvattieni ihanille perheille! On hieno tunne kun kasvatit ovat hyvissä perheissä, iso kiitos teille! :)))

Hyvästi

2011-09-19T17:05:00.001+03:00

Menetetty miehisyys

2011-09-15T10:12:00.002+03:00

Lempilapseni eli sylipupu Hansu oli maanantaina kastraatiossa. Alunperin olin suunnitellut käyttäväni Hansua jossain vaiheessa jalostukseen, mutta koska olen hyvinkin tarkka jalostukseen käyttämistäni yksilöistä, Hansu niin sanotusti putosi listalta.

Hansulla on aivan upea luonne, se on käsittämättömän luottavainen ja kiltti. Siksi se onkin saanut aivan erityisaseman sydämessäni. Siitä huolimatta jalostukseen en sitä kuitenkaan kelpuuttanut - sillä on todella pienet, kevyet korvat ja äärimmäisen voimakas ruikkimisinto.

Kuinka monet kerrat se onkaan ruikkassut päälleni, yleensä vielä monta kertaa saman päivän aikana. Siksipä Hansu joutui maanantaina kastraatioon. Pieni raukaparka.. :)

Hansu on todella rakas lellivauvani. Olen ajatellut totuttaa Hansun jonkun tytön kanssa yhteen, niin se saa seuraa ja samalla tietysti joku tyttö saa seuraa Hansusta.

Ruotsalaiskolmikko

2011-09-15T09:54:00.013+03:00

Tästä on hieman päälle kolme viikkoa aikaa, kun ajoin Ouluun hakemaan kolme kania. Uusiksi kutsumanimikseen saaneet, Ruotsista Suomeen tulleet Tilda, Kerttu ja Santtu ovat olleet järkyttyneitä muutosta ja alkuun ne olivatkin kaikki todella arkoja.

Olen nyt kolmisen viikkoa yrittänyt ahkerasti tehdä tuttavuutta pupuihin ja näyttää, että tämä on oikeasti ihan kiva koti ja en minäkään ihan kamala ja pelottava ole :)

Santtu oli ensimmäinen, jonka kanssa jää ikäänkuin murtui ja se alkoi antaa silittää, syömään kädestä ja tulemaan rohkeasti vastaan kämppänsä ovelle aina, kun lähestyn. Se on nykyisin hyvinkin hienosti kotiutunut ja rohkea poika!

Santtu

Kun Santtu alkoi olemaan rohkea ja kotiutunut, aloin enemmän tutustumaan Tildaan. Se alussa todella arka ja juoksi vauhdilla peräseinään kun lähestyin.

Sinnikkäästi jatkoin tytölle höpöttelyä ja tutustumista ja ensimmäisiä askelia Tildan kanssa oli se, kun se alkoi minun antaa silittää. Sitten se uskaltautui jo syömään kädestänikin. Pienen pieniä askelia, jotka tuntuvat suurilta! :)

Tilda mussuttaa illallisporkkanaa

Tilda on nyt jo melkoisen hyvin tottunut uuteen kotiinsa. Joka päivä se antaa silitellä ja usein syödä mussuttaa samalla kun rapsuttelen sitä.

Kerttu on joukosta se, joka on vielä todella arka. Mietin usein onko sitä käsitelty poikasena, koska se karttaa käsittelyä ja ylipäänsä lähelle päästämistä melko voimakkaasti.

Kerttu

Nostan tyttöä välillä syliin ja pehmoisesti silittelen sitä ja höpöttelen sille, vaikka useimmiten annan sen olla omilla jaloillaan, koska se selkeästi pelkää syliin joutumista. Kertunkin kanssa kuitenkin on tullut edistysaskelia. Yhtenä iltana se yllätti tulemalla vastaan ja syömällä jo kädestäni.

Minä henkilökohtaisesti haluan nähdä kaneja jotka näyttävät voivan hyvin. Jotka osaavat olla levollisin mielin, tietäessään olevansa turvassa. Että näen niiden voivan luottaa minuun. Tämä on aivan äärimmäisen tärkeää siinäkin suhteessa, millaisia kaneja valitsen jalostuksessa käytettäväksi, koska katson luonnetta todella, todella paljon.

Jatkan yhä Kertun kanssa seurustelua, että se huomaisi ettei täällä ole mitään pelättävää ja rohkaistuisi. Aika näyttää kuinka etenemme.

Elämän ihmeitä

2011-09-13T00:06:00.002+03:00

Miinan ihanat pikku vauvat ovat nyt maanantaina neljän vuorokaiden ikäisiä ja voivat hyvin.

Kuinka sydämeni aina sulaakaan nähdessäni pienen pieniä elämänalkuja, jotka ovat vielä aivan riippuvaisia emostaan. Pienet nenänt, pienet varpaat, pienet hampaat..

Miina on upea emo, joka hoitaa poikasensa esimerkillisesti ja koska se luottaa minuun niin hyvin, antaa katsella poikasten vointia syntymästä lähtien.

Miinan ja poikasten kanssa asuva Paavo on myös ollut hieno isukki. Todellisuudessahan Paavo ei siis ole poikasten isä, koska se on leikattu, mutta on ottanut isän roolin hyvin vastaan. Se käy poikasia tutkailemassa ja seuraa tarkkaavaisena kun menen poikasia käsittelemään.

Vielä pari päivää sitten kun poikaset olivat vieläkin pienempi, saattoi pesän viereen tulla kaksi silmäparia samaan aikaan tarkkailemaan.. :)

Onhan kaikki yhä tallesa..?

Miina imettää poikaset yleensä silloin kun itse laittelen vieresssä iltaruokia. Miinalla on riittänyt maitoa todella hulppeasti, joten iltaruokinnan jälkeen poikaset ovatkin kuin täyteen puhallettuja ilmapalloja. Kuten kuvastakin voi huomata:

* saumojen natinaa.. * :)

Linnean seitsemänviikkoiset

2011-09-11T13:50:00.000+03:00

Linnean lapsukaiset ovat 7-viikkoisia, eli aivan pian jo luovutusiässä! Tuoreet kuvat jälleen jokaisesta pumpulipallosta :)

Tuhti Tahmatassu

Nokkela Nöpönenä

Höpsö Höpönassu

Vikkelä Vemmelsääri

Ketterä Karvamassu

Wallu

2011-09-10T22:55:00.001+03:00

Meidän kolmesta rottapojasta Wallu on se, josta on vaikein saada kuvia mustan värinsä vuoksi. Niinpä päätin ottaa pojan olkapäälle, kipittää pihalle ja ottaa pojasta muutama kuva sen nököttäessä omenapuun alaoksalla. Toinen on niin söötti.. :)

Vaaleanpunainen viisikko

2011-09-09T16:19:00.001+03:00

Keskiviikkona illalla juuri kirjoitin, että näinköhän Miina kantaa poikasiaan perjantaihin asti, vai syntyvätköhän ne jo torstaina. Ja kas, torstaina aamulla Miina sitten synnytti poikasensa omana syntymäpäivänään.

Poikasia syntyi viisi kappaletta, mikä on meidän tytöille hieman erikoislaatuista, synnyttäessään yleensä aina seitsemän poikasta. Vaan Miina tuhisee pesässä viisi vaaleanpunaista vauvaa, joista tuore kuva tältä päivältä tässä:

Imettävä äiti saa ruokaa huomattavasti enemmän kuin muut kanit, joten Paavolla on siinä sivussa lokoisat oltavat saadessaan herkutella Miinan kanssa.. :)

Miina ja masu

2011-09-07T23:33:00.002+03:00

Perjantaina eli ylihuomenna on Miinalla laskettu aika poikasille. Miina-raasulla on erittäin pullea masu, jota se urhoollisesti kantaa loikkiessaan. Ihan yhtä ketterästi se ei jaksa enää liikkua, mikä ei kyllä ole ihmekään kun masun kokoa katsoo. Pieni tankki:

Tyttöä kun pitää sylissäkin, se tuntuu erittäin huomattavasti painavammalta kuin yleensä. Se on kovin hellyyttävä ison vatsansa kanssa ja onkin saanut paljon ylimääräistä sylittelyä, rapsuttelua ja hellittyä osakseen! :)

Huomenna Miina viettää omaa syntymäpäiväänsä, täyttäessään kaksi vuotta. Saa nähdä joko päivänsankarin pesue päättääkin syntyä torstaina synttärien kunniaksi, vai mennäänkö supermasun kanssa sinne perjantaihin asti.

Linnean kuusiviikkoiset

2011-09-05T19:17:00.011+03:00

Tänään otin meidän kuuden viikon ikäisistä untuvaisista uudet kuvat. Kaikki poikaset ovat erittäin lupaavia ulkomuodoltaan, eli kummankin vanhemman geenit näkyvät selvästi kaikissa lapsissa.

Tyttö yksi, nimeltään Tuhti Tahmatassu on tällä hetkellä vielä vapaa. Tytön alunperin jo joku alustavasti varasi, mutta ikävä kyllä en muista kuka se oli.

Koska minuunkaan päin ei ole otettu yhteyttä, niin tyttö on nyt siis kuitenkin vapaana, vaikka olen ehtinyt jo yhdelle jos toiselle sanoa kaikkioen tyttöjen olevan varattuja. Tässä siis tyttö nimeltään Tuhti Tahmatassu:

Tyttö numero kaksi, eli Nokkela Nöpönenä on tytöistä oma suosikkini jalostusta ajatellen ja siksi se muuttaakin sijoituskotiin Kangasalalle, Tampereen kylkeen.

Nöpönenä on koko poikueesta selkeästi itsepäisin, mutta pikkuhiljaa sekin on alkanut pehmoutumaan. Odotan mielenkiinnolla millaiseksi tyttö kasvaa ja kuinka se tulee aikuisena pärjäämään ulkomuodossa. Tässä Nöpönenä:

Tyttö kolme eli Höpsö Höpönassu on tytöistä se kaikkein rauhallisin ja kiltein. Se on oikea pieni pehmopallo, joka köllöttelee kiltisti kun siltä katsellaan hampaat, korvat, pylly ja oikeastaan mitä tahansa. Höpönassu muuttaa Tampereen suunnille ja tässä kuvassa näyttää söpöltä:

Poika numero yksi, Vikkelä Vemmelsääri muuttaa Helsinkiin. Vaikka pojat ovat kummatkin rauhallisia ja kilttejä, on Vemmelsääri pojista se hieman itsepäisempi. Poika on myös näin nätti:

Poika numero kaksi, eli Ketterä Karvamassu on pojista se oma suosikkini. Se on todella kaunis ja tulee ulkomuodoltaan hieman isukkiinsa. Poika muuttaa omaan kotiinsa Vihtiin. Ja tässä ollaan niin sööttiä, että:

Lempäälä 3.9.2011

2011-09-03T23:29:00.016+03:00

Lauantaina oli Lempäälässä Pirkanmaan nakertajien kani- ja jyrsijänäyttely.

Meillä kaikki kanit tällä hetkellä vaihtavat karvaa, joten tuumasin jättäväni ilmoittautumisen näyttelyyn kokonaan. Vaan loppumetreillä ilmoitin sitten kuitenkin kaksi kania, Maunon ja Tanelin, sekä pikkuisen pappahamsterini Turon.

Taneli alkoi vaihtamaan karvaa oikein kunnolla ennen näyttelyä ja se näkyikin pisteissä. Yleensä niin kiltti poika oli myös ollut itsepäinen tuomarin pöydällä, joten lähti pisteitä siitäkin. Lopputulos oli 92,5 p ja luokkavoittaja nro.2

Kuvien sanotaan aina kertovan enemmän kuin tuhat sanaa, joten tämä vasta napattu kuva kertonee millainen lötköpötkö rentoreiska Taneli yleensä on.. :)

Tanelilla alkaa kyllä pikkuhiljaa näkymään alkavan miehisyydenkin merkkejä, onhan poika nyt viisi kuukautta ja hormonit alkavat hyrräämään.

Vielä ei ainakaan ole Taneli soittautunut kovinkaan hermoja raastavaksi tapaukseksi, toisin kuin Hansu, vaan on yhä kiltti ja suloinen lapsukainen.

Maunolta lähti pisteitä turkista, koska sillä on takapäässä huopaumia, samoin kuin myös hännässä. Kesän aikana myös kertynyt masua, mikä pudotti pisteitä. Lopputulos 92 pistettä ja käsiteltävyydestä tuli KuMa - hienoa Mauno!

Hamsteri-pappa Turo oli ollut arvostelussa eloisa, mutta arvostelun edetessä väsähtänyt. Tämä aiheutti hieman hilpeyttä, kun kotosalla Turo ravaa juoksupyörässä yöt läpeensä niin, ettei ikä tunnu missään. Mutta kenties päivällä hereillä oleminen oli papalle raskas koettelemus :)

Turo sai kannustusruusukkeen ja herkkupalkinnon näyttelyn vanhimpana. Todella paljon kiitoksia lahjoituspalkinnon myöntäjälle, oli ihana yllätys! Turo kun juuri täytti perjantaina 2-v niin palkinto tuli vaarille kuin syntymäpäivälahjaksi! :)

Näyttelypäivä oli todella mukava ja antoisa. Itse olin toisen kanituomarin sihteerinä, niin päivä sujui mukavan vikkelästi, kun oli puuhaa. Yhdessä välissä napsautin muutamalle kanille tatuointejakin ja tuttuihin törmäsi tuon tuostakin. Sitten päivä olikin pulkassa. Erittäin kiva päivä!

Paavo Pesusieni

2011-08-31T23:26:00.006+03:00

Päätin tänään ottaa pitkästä aikaa kuvia meidän karvaturrista, eli Paavosta. Risteytyskani Paavo on meidän yksi täysin vain ja ainoastaan lemmikkikanin virkaa toimittava töpöhäntä, joka oli eräänlainen heräteostos nähdessäni sen kerran eläinkaupassa.

Paavo tai Pesusieni, rakkaalla lapsella kun on monta nimeä, on todella kiltti ja seurallinen. Vapaana ollessaan se myös seurailee jatkuvasti ja loikkii iloisesti luokseni, kun saavun paikalle.

Karvapörröllä on ollut myös aina suurin mielenkiinto muihin eläimiin, kuten koiriin ja kissoihin. Mikäli se vain suinkin saa tilaisuuden, se tekee oikein mielellään lähempää tuttavuutta näihin - välittämättä tahtovatko nämä karvahattua lähelleen.

Paavo oli kastraatiossa maaliskuussa 2011 ja pääsi pian sen jälkeen tutustumaan Miinaan. Totuttautuminen kävikin suhteellisen helposti ja pian ne olivatkin jo hienosti toimeentuleva pariskunta.

Kesän pariskunta sai asua ulkosalla aitauksessa - josta ne tosin pariinkin kertaan pääsivät karkuteille ja hyppivät sitten iloisina suurella pihanurmella.

Miinasta puheenollen, sillä on jo ensi viikon perjantaina laskettu aika vauvoilleen. Miinalla on masu niin pulleana, että oletettavasti isohko pesue sieltä taas tupsahtamassa maailmaan.

Ruokakippo saa iltaisin kyytiä, kun kaksi ahmattia iskevät kimppuun. Kastraation jälkeen erityisen ruokahaluinen ja viimeisillään kantavana oleva Miina imuroivat kipon hetkessä tyhjäksi. Ensin se tietysti kaadetaan kyljelleen, jotta kumpikin saa sulassa sovussa ruoat sieltä helpommin masuunsa.. :)

Pöristelijä

2011-08-31T05:08:00.002+03:00

Meidän pupuperheen ehdottomasti itsepäisin ja äänekkäin jäsen on ranskanluppapoikamme Mauno. Tämä poika on hyvin tarkka omasta reviiristään - ja oikeastaan kaikesta mitä se nyt vain sattuu näkemään.

Pari viikkoa takaperin päätinkin viedä Maunon kastroitavaksi, toivoen sen tuovan jotain apua tilanteeseen. Kastraatiosta on nyt tosiaan aikaa se reilut kaksi viikkoa ja vaikuttaisi siltä, kuin se tosiaan olisi vaikuttanut jo Maunon olemukseen. Tosin se saattaa olla toiveajatteluakin.

Yleensä Maunolla, perheessämme myös Mörökölliksi kutsuttu, on tapana murista jatkuvasti. Kun antaa ruokaa, se murisee. Kun yrität silittää, se murisee. Se hyökkäilee päin ja puree. Puhumattakaan huimasta itsepäisyydestä ja itsenäisyydestä

Vaan nyt se on yllättänyt useampana päivänä sillä, ettei se ole päästänyt pörähdystäkään. Se on tullut kiltisti vastaan ja antanut laittaa ruokaa - ilman pörähdyksen pörähdystä!

Tulipahan pojalle 1-v ikääkin juuri viime perjantaina. Nämä kuvat on otettu kyseisenä päivänä.